Väistämättä hymy nousee huulille ja täytyy todeta Homer Simpsonin sanoin, että se on hauskaa, koska se on totta! =)
Blogivieras: Vihreä purjehtija
Ensimmäinen kunnon purjehduskokemukseni olisi voinut mennä vähän vähemmälläkin jännityksellä ja kuivemmilla vaatteilla, mutta en valita.
Ukkosen armoilla, sata metriä salamasta
Näimme kuinka salama haaroittui ja kuulimme sähköistä ritinää. Välittömästi iskun jälkeen taivaan täytti uhkaava jyrinä.
Älä asenna lämmittimen puhallinta näin
Lämmitin ei suostunut toimimaan koko kesänä. Raamatusta tuttuja hahmoja (saatana ja perkele) huudettiin hätiin, tuloksetta. Vastaus ongelmiin oli kuitenkin ollut nenäni edessä koko ajan.
Elämän eliksiiriä, keulatankin asennus
Viime vuonna kesälomareissulla meinasi jano iskeä kun vesitankki oli vuotanut itsensä tyhjäksi. Reissu piti lopulta tehdä irtovesikannujen varassa.
Kuukausi Itämerellä: parhaat, taianomaisimmat ja synkimmät hetket
Kun selvisimme sumusta ja kovasta kelistä. Kun pääsimme hamstraamaan ruokaa automarketiin. Kun wc jumittui, kun patjat kastuivat, kun luoviminen rasitti. Tässä reissun huiput ja aallonpohjat.
Puoli kuuta Palangasta, Virosta vähäsen, Porkkalasta ei päivääkään: loma loppui vääjäämättä
Auringon laskiessa Hiidenmaan lähestyessä alkoi tapahtua. Auringonlasku värjäsi maiseman mahtavaksi! Kevyt usva nousi horisonttiin tehden tunnelmasta taianomaisen. Oli kuin olisimme edenneet unessa.
Fiilistelyvideoita reissulta
Arjen vastapainoksi on tullut aloitettua kuvamateriaalien läpikäynti. Ohessa muutama lyhyt pätkä, jotka saavat ainakin minut vielä merelle ja lomatunnelmiin.
Ilkeä verkonmerkki, sumu ja tyven: purjehdus Liepajasta Viroon
Pahaenteinen lipullinen poiju keikkui ilkikurisesti vain muutaman kymmenen metrin päässä meistä, eikä meillä ollut hajuakaan, mihin päin verkko jatkuisi.
Mikä siinä horisonttiin tuijottamisessa nyt on niin hienoa?
Tyhjä horisontti siintää silmissä. Siellä ei ole mitään. Ja samalla siinä on kaikki.
Ukkosta Klaipedassa (ja vähän matkapurjehduksesta Gdansk-Klaipeda)
Hoin ”Faradayn häkki, Faradayn häkki!” kun räpelsin keulaluukkua auki, salamoiden risteillessä yläpuolella.
Viisi päivää avomerellä
Ehkä viimeistään silloin huomasimme pystyvämme tähän koitokseen, ja meistä alkoi tuntua, että tätä menoa voisi jatkua peräti viikkoja, ei vain päiviä.