Klaipedan vierasvenesatama, Old Castle Harbour, on todella idyllisessä sisälahdessa, ”Klaipedan linnan” vallihaudassa. Baltian satamien tapaan se löytyy teollisuussatamien jälkeen pidemmän rännin takaa.
Avainsana: Purjehdus
Satamakatsaus Itämeren kierroksen 2018 satamiin: Puola ja Kaliningradin ohitus
Samaan aikaan kun saavuimme kaupunkiin, meitä oli vastaanottamassa tuhannet kaupunkilaiset. Tai mahdollisesti he olivat myös saattamassa purjelaivoja liikenteeseen…
Viimeinen purjehduspäivä
Viimeinen, haikea iltapurjehdus ennen kauden loppua. Taivas näytti kaikki sinisen sävynsä.
Suunnitelman kriittistä tarkastelua, ajatuksia elämän rajallisuudesta
Meitä on ajanut eteenpäin intohimoinen vimma. Mahdollisimman nopeasti maailmalle! Mutta miksi?
Blogivieras: Vihreä purjehtija
Ensimmäinen kunnon purjehduskokemukseni olisi voinut mennä vähän vähemmälläkin jännityksellä ja kuivemmilla vaatteilla, mutta en valita.
Ukkosen armoilla, sata metriä salamasta
Näimme kuinka salama haaroittui ja kuulimme sähköistä ritinää. Välittömästi iskun jälkeen taivaan täytti uhkaava jyrinä.
Kuukausi Itämerellä: parhaat, taianomaisimmat ja synkimmät hetket
Kun selvisimme sumusta ja kovasta kelistä. Kun pääsimme hamstraamaan ruokaa automarketiin. Kun wc jumittui, kun patjat kastuivat, kun luoviminen rasitti. Tässä reissun huiput ja aallonpohjat.
Puoli kuuta Palangasta, Virosta vähäsen, Porkkalasta ei päivääkään: loma loppui vääjäämättä
Auringon laskiessa Hiidenmaan lähestyessä alkoi tapahtua. Auringonlasku värjäsi maiseman mahtavaksi! Kevyt usva nousi horisonttiin tehden tunnelmasta taianomaisen. Oli kuin olisimme edenneet unessa.
Fiilistelyvideoita reissulta
Arjen vastapainoksi on tullut aloitettua kuvamateriaalien läpikäynti. Ohessa muutama lyhyt pätkä, jotka saavat ainakin minut vielä merelle ja lomatunnelmiin.
Ilkeä verkonmerkki, sumu ja tyven: purjehdus Liepajasta Viroon
Pahaenteinen lipullinen poiju keikkui ilkikurisesti vain muutaman kymmenen metrin päässä meistä, eikä meillä ollut hajuakaan, mihin päin verkko jatkuisi.
Viisi päivää avomerellä
Ehkä viimeistään silloin huomasimme pystyvämme tähän koitokseen, ja meistä alkoi tuntua, että tätä menoa voisi jatkua peräti viikkoja, ei vain päiviä.
Vuosi aikaa lähtöön – miltä nyt tuntuu?
Kun kipusin kannelle ja katselin horisonttiin, tunsin huimaavan vapauden tunteen. Huh, miten hienoa!