Jatkoa osasta 1… Oli mukava saada vetolaite viimein paikoilleen. Vetolaitteessa on tiivistelaippa, joka estää veden tulon veneeseen. Tämä kumitiiviste oli melkein uusi, joten se sai jäädä.
Onneksi itse laite oli sama kuin vanhassa moottorissa, joten vetolaitteen asennuspeti oli juuri sopiva. Sail Driven ulkopuolelle, veneen pohjaan tuleva kuminen virtaussuoja sen sijaan oli hyvä vaihtaa samalla. Suojakumin muodosta tulee väistämättä mieleen Sulkavan soudut… 🙂 Bostik Contact A3:sta oli kehuttu hyväksi liimaksi, joten käytin sitä. Saa nähdä kuinka hyvin pysyy, tuntuu että reunoja saa fiksailla joka vuosi. Samalla sai maalailla loput maalin jämät ja laittaa myöhemmin potkuri paikoilleen.
Viimein oli aika saada kone sisään. Karttunen hoiti homman ja hyvä niin. Olikin tarkkaa puuhaa! Vaikka miten olin mitannut ja poistanut luukkuja ja muuta, mahtui kone lavoineen sisään ihan juuri ja juuri. Onneksi oli ammattimies puikoissa niin saatiin kone sisään ilman isompaa damagea. Ehkä sen olisi samalla laittanut suoraan paikoilleenkin, mutta sen verran arvokasta homma kuitenkin autolla nostelu, että olin päättänyt suosista jättää potentiaalisesti pitkäkestoiset asettelut omaksi hommakseen.
Jos aiemmin keväällä oli ollut omat haasteensa vanhan auton käynnistymisen kanssa, ”uusi” auto odotti tässä kohtaa laakereiden vaihtoa. Niin jäätävä ulvonta kuului jo neljässäkympissä, ettei sillä uskaltanut enää ajaa. Julkisilla kun meni kotoa yli tunti suuntaansa, ei kovin montaa tuntia jäänyt työaikaa veneellä töiden jälkeen… onneksi laakeritkin tuli kuntoon aikanaan.
Kaiden avustamana saatiin kone paikoilleen samalla ketjutaljasysteemillä, kuin vanha oli irrotettukin. Uuuu jeah! Kiitos vielä Kaidelle avusta! Aika nätisti se kuitenkin lopulta sattui kohdilleen. Vetolaite elää kuitenkin sen verran, että akselitapin sovitus sisään meni lopulta yllättävänkin hyvin. Irrotuksen kun hoiteli yksistään, niin siinä oli jo senkin takia enemmän häslinkiä.
Suuntaukset koitin tehdä ohjekirjan mukaan. Vinossa olevassa veneessä meinasi olla vaateriin laitto vaikeaa. Tassujen säätö tuntui loogisesti mahdottomalta, koska pitkittäissuunnassa ei ole säätöjä, ja kiinnitys koneeseen on yhdellä pultilla. Ehkä sitä oli vaan pää jäässä, mutta ylöspäin nosto käänsi myös kiinnikkeitä parempaan asentoon. Ja lopulta se oli kohtuullisen hyvin.
Myös konehan oli saman kokoinen kuin vanha, joten se istui aiempiin reikiin suorilta. Onneksi mitään erikoisyllätyksiä ei tullut vastaan.
Muutoin uuden koneen kanssa tietysti oli omat ihmettelynsä. Ja typerien asioiden parissa sai helposti tuhlattua turhaan aikaa. Esimerkiksi koneen kyljestä bongatut sinkkien paikat saivat kirosanat lentämään. On se nyt tanakele kun pitää laittaa hankalaan paikkaan. Pitääkö oikeesti ottaa puoli konetta irti että saa sinkit vaihdettua? Ohjekirjassa ei asiaa suoraan mainittu, mutta jostain keskustelupalstalta bongasin, ettei tässä 3GM30F:ssä edes ole niitä sinkkejä! Pultit ilman sisältöä kuitenkin löytyy moottorin kyljestä, minkä takia oletti sieltä myös sinkkien löytyvän. Onneksi en sentään alkanut purkaa konetta!
Toinen mitä ei pitkän ajan jälkeen muista, on että mikä on kun ei mennyt vaihde päälle, kun kaapelit oli asennettu. Sitäkin sai jonkun aikaa pähkiä ja verrata vanhan vetolaitteen vipujen liikkeitä. Sekin löytyi lopulta jostain netistä ettei SD20:sessä vaihteen kuulukaan mennä silmään, jos kone ei käy. Vähän sitä muistelinkin että näin se on. Mutta siinä kohtaa olisi vielä ollut helpompi alkaa purkuhommiin, jos jotain yllättävää vikaa olisi ilmennyt…
Kaapelit kiinni, sähköt ja letkut. Samalla tuli uusittua osa polttoaine- ja vesiletkuista. Uuden koneen pakosarja oli hivenen eri kohdassa kuin vanhassa ja sitä myötä pakokaasuletku meni kiinni vain parin sentin matkalta. Se hirvitti kun asiaa alkoi ajatella. Olisi aika äässistä jos letku irtoaisi jossain kunnon kelissä ja puskisi pakokaasut ja jäähdytysvedet sisään. Niinpä päätin vielä uusia pakokaasuletkun ennen ensimmäistä käynnistystä.
Pete antoi hyvää vinkkiä sähköistä ja erityisesti pohdittiin maadoitusta, galvaanisen erottimen asennusta ym. Hyvää tietoa tuli niin paljon, että toivottavasti edes osa suodattui pitkäkestoiseen muistiin, oikeassa muodossa.
Seuraavana päivänä ostin letkut ja muut tilpehöörit ja hipsin toiveikkaana veneelle. Uusi pakokaasuletku kiinni ja jäähdytysvedet valmiiksi. Vähän meinasi jänskättää kun oli aika testata koneen käynnistystä… EKALLA KÄYNTIIN!!! JJjjjeeeessssssssssss!!!!! Tuli kyllä tuuletettua. Kylläpähän se vaan oli aikamoinen kiitollisuuden, huojentumisen ja ilon pläjäys kun se käynnistyi! Ja hienosti kävikin, vaikka itse sanonkin! 🙂 Aivan sairaan siistiä!
Seuraavana päivänä oli veneenlasku, joten hommaa piisasi myöhään iltaan. Veneenlasku ja mastonnosto menivät hyvin ja konekin pelasi moitteetta. Kiitos Villelle taas jeesistä!
Koneen vaihtoon liittyen hommia piisaa vielä hetkeksi aikaa. Uuden koneen lämmönvaihdin tulee sen verran ylös myös koneen etupäässä, että konekoppaa täytyy korottaa. Samasta syystä myös koneen yläpuolella ollutta hyllyä täytyy madaltaa. Jäähdytysnesteen paisuntasäiliö puolestaan voisi olla optimaalisempi vähän matalammalla, mutta näitä ehtii miettiä myöhemmin.
Nyt voi olla tyytyväinen tähänastisesta. 🙂
-Jussi
