Kesäloman purjehdus on nyt taputeltu, ja loput lomaviikot sujuvat maakrapuina. Lomasta 11 päivää vietimme merillä viisi kuukautta vanhan lapsemme kanssa. Lupailin aikaisemmin kirjoitusta siitä, millaista käytännön elämä veneessä on vauvan kanssa, ja miten me ratkaisimme kysymykset, joita väistämättä pienen vauvan kanssa tulee eteen. Nyt siis asiaa purjehtivasta vauvaperheestä heille, joita se kiinnostaa. 🙂
Reitti oli seuraavanlainen: kotisatamasta Lauttasaaresta purjehdimme ensin Viroon Viinistuun, joka sijaitsee Tallinnasta noin 80 kilometriä itään. Viinistusta jatkoimme kohti Tallinnaa Haran entisen teollisuussataman ja Pranglin saaren kautta. Pranglista purjehdimme Tallinnan Noblessner-satamaan, ja sieltä kotiin.
Ennakkopaineet: täydellinen purjehtijaäiti
On myönnettävä, että etukäteen koin paineita pärjätä veneessä sylivauvan kanssa. Mielikuvissani purjehtivat äidit suuntaavat heti synnytysosastolta avomerelle, valvovat vahtivuorossa tuulisia legejä imettäen vauvaa toisella kädellä ja ohjaten venettä taidokkaasti toisella. Eikä silloin todellakaan jäädä pyörimään Suomenlahdelle, vaan suunnataan vähintään Lofooteille, ehtiihän sitä, kun lomaa on peräti neljä viikkoa.
Itse olin lähinnä majaillut Viivin syntymästä asti kodissamme, jossa kaikki mukavuudet ovat käden ulottuvilla, eikä minkään itsestäänselvyyden (kuten lämpimän veden) eteen tarvitse nähdä ollenkaan vaivaa.
Vauvan edesottamukset
Vene-elämä ei oikeastaan hetkauttanut Viiviä suuntaan tai toiseen. Hän eli elämäänsä samalla tavalla kuin maalla. Olisi voinut ajatella, että hän olisi ollut tavallista rauhallisempi luonnonläheisessä keinutuksessa, tai toisaalta juuri päinvastoin, hermostuneempi uudessa ympäristössä.
Näin ei käynyt, vaan hän vaikutti omalta itseltään, ja tuttu sykli pyöri myös veneessä: kun hän oli levännyt, hän jokelteli ja jumppasi (kääntymistä vatsalleen, varpaiden syömistä…) pirteänä. Sitten seurasi nälkä ja väsymys, syöminen, vaipanvaihto ja päiväunet, ja sitten kierros alkoi taas alusta. Kuluneet kuukaudet Viivi on nukkunut suunnilleen täysiä öitä, ja sama jatkui myös veneessä.
Liikkeellä ollessa
Kun purjehdimme, vauva vietti aikaansa salongin pöydän ja sohvan väliin kiilatussa vaunukopassa. Tuulisilla matkoilla puin hänelle haalarin, sillä ilmavirta kävi myös veneen sisälle, muuten hän makoili tavallisissa vaatteissaan. Kovakaan liike ei saanut häntä heilumaan sijoillaan mihinkään suuntaan.
Hän nukkui syvästi kovassa keinutuksessa. Rauhallisemmalla säällä hän pysyi hereillä, ja vietin aikaa hänen kanssaan sisällä, kun Jussi ohjasi ulkona. Tämä työnjako oli melko pysyvä, Jussi hoiti purjehduksen, minä vauvan. Johtunee siitä, että Jussi osaa paremmin purjehtia. 😉
Välillä vauva onneksi viihtyi myös yksin, lähinnä tutkiskellen varpaitaan. Imetys ja vaipanvaihto sujuivat mukavasti myös liikkeellä ollessa, kunhan muisti olla erityisen varovainen ja tukea itsensä jatkuvasti johonkin ja pitää toisella kädellä kiinni yläkaiteista. Myös veneen sisätilojen mittasuhteista oli syytä olla erittäin tietoinen, ettei kolhaissut vahingossa itseään tai vauvaa.
Pahoinvointilääkkeet ja imetys
Olin aikaisemmin huolestunut siitä, etten voisi syödä pahoinvointilääkkeitä samalla, kun imetän. Soitin Teratologiseen tietopalveluun, ja siellä sanottiin, että voisin syödä pahoinvointilääke Postafenia tai käyttää Scopoderm-laastareita. Otin yhden tabletin matkan alussa ensiksi mainittua, mutta muuten lääkitykselle ei ollut tarvetta, sillä totuin keinuntaan melko nopeasti.
HUOM: mikäli pohdit näitä samoja asioita, Teratologinen tietopalvelu on erittäin hyvä tietolähde. Soita ihan ensiksi sinne! Myös apteekin henkilökunta auttaa. Älä siis kokeile mainitsemiani lääkkeitä omin päin.
Vaipanvaihtoa karttapöydällä
Meillä oli mukana hoitopöydän irtopatja, ja karttapöytä teki hoitopöydän virkaa. Liikkeellä ollessa vaihdoin vaipan suojanpuoleisella sohvalla, sillä se oli karttapöytää alempana ja turvallisempi.
Meillä ei ole lämminvesivaraajaa, joten usein lämmitimme vettä kattilassa ja sekoitimme Viiville kylvyn ämpäriin. Siellä sitten uitimme häntä.
Kulussa ollessa tämä oli liian vaikeaa, ja silloin hänen ei auttanut kuin kestää kraanan kylmä vesi. Tähänkin vauva tottui ajan kanssa, ja matkan loppua kohden hän ei enää osoittanut tyytymättömyyttään kylmästä vedestä vaan pysyi kutakuinkin tyynenä.
Unille perähyttiin
Viivi nukkui perähytissä vaunujensa irtokopassa. Tämä toimi ihan hyvin, joskin hänen herätessään pari kertaa yössä oli melko työlästä kömpiä pois meidän nukkumapaikastamme keulasta ja hiipiä perään, vieläpä niin, ettei toinen vanhempi herännyt. Mutta toisaalta tämä oli kätevämpää kuin nukuttaa häntä salongissa, sillä usein me vielä valvoimme, kun hän meni nukkumaan.
Vaunut ja liikkuminen maissa
Vaunujen alaosan köytimme matkanteon ajaksi veneen katolle. Niiden, vaunukopan ja alaosaan liitettävän auton turvakaukalon liikuttelu tarpeen mukaan käyttöön ja takaisin säilytykseen perähyttiin oli kyllä melkomoista säätöä! Toisaalta, jos vauvaa halusi kuljettaa mukana, oli vain säädettävä.
Turvakaukalossa kuljetimme vauvaa lyhyitä matkoja esimerkiksi suihku- ja saunareissuille, vaunukopassa taas pidempiä iltalenkkejä. Kokeilimme myös, jaksaisiko hän tehdä hetken matkaa turvakaukalossa veneen avotilassa. Jaksoi, mutta vain hetken.
Turvallinen oleskelu satamassa
Suunnittelin Jussin kanssa ja ompelin yhden sohvan laidalle myrskylaitaa muistuttavan turvalaidan. Näin Viivi pystyi oleskelemaan turvallisesti sohvalla. Selkänojan takainen tila oli hänestä erityisen kiinnostava, ja sinne piti mönkiä joka kerran.
Summa summarum
Purjehdus pienen vauvan kanssa vaatii tavallista arkielämää enemmän vaivannäköä, mutta toisaalta, sitähän purjehdus muutenkin on. Kyllähän se välillä otti päähän, että esimerkiksi vaipanvaihto vedenlämmityksineen oli suuri show, mutta vain välillä. Palkinto tästä kaikesta vaivannäöstä on kuitenkin niin suuri, ettei sillä ollut lopulta väliä. Pääsimmehän yhdessä purjehtimaan.
Kun lähtee vauvan kanssa merille, kannattaa suunnata satamiin, joissa varmasti on mahdollisuus tankata tankkiin juomakelpoista vettä! Ellei sitten halua kantaa sitä ämpäreillä veneeseen, kuten me teimme Pranglissa, jossa satamasta sai vain ruosteista, juomakelvotonta vettä, jota ei tehnyt mieli laskea tankkiin.
En edelleenkään lähtisi pienen vauvan kanssa monen yön legille avomerelle. Pitkiäkin päivämatkoja voin tehdä, mutta minusta ei olisi paitsi hoitamaan lasta, myös valvomaan vahtivuoroissa ja suorittamaan veneen muita rutiineja. Matkojen pitäminen maltillisena säästää parisuhdetta ja hermoja.
Perheenä veneessä on kuitenkin läheistä ja mukavaa, ja vauvakin on koko ajan näköpiirissä. Esimerkiksi aamupalaa söimme aina niin, että Viivi makoili sohvalla Jussin vieressä. Tässä näimme hänet koko ajan ja pystyimme seurustelemaan hänen kanssaan. Ehkä fyysinen läheisyys tekee myös henkistä läheisyyttä.
Ja olihan se ihanaa päästä liikenteeseen pitkän koronakevään jälkeen, tehdä tavallisia turistiasioita Viron kohteissa vauvan kanssa: tutkia paikkoja, syödä ulkona ja ihmetellä.
Kaisu
