Vauvan kanssa Viinistuun

Virolainen vierasvenesatama uinuu tyynessä, hiljaisessa heinäkuun illassa. Mikään ei voisi rikkoa tätä ihanaa kesäillan rauhaa. Paitsi tietenkin yksi myöhäinen tulija, joka vielä lipuu täyteen satama-altaaseen tähyilemään vapaata poijua. Uuden purjeveneen saapuminen kääntää aina päät: minkäslainen vene, tarvitseeko apua?

Nyt entreetä säestää moottorin hörinän ohella toinenkin ääni: riipivä vauvan itku. Tere vaan kaikille, kyllä se kohta lopettaa! Äiti vaan laittaa nämä köydet ja juoksee sitten kannen alle hyssyttelemään.

Viinistun rikkumaton rauha.

Tämä on toistuva kohtaus neljännestä yhteisestä purjehduskesästämme. Meitä kun on nyt kahden aikuisen lisäksi yksi pian viisi kuukautta vanha vauva. (Vauva, joka ei oikein arvosta sitä, että joutuu olemaan pari minuuttia yksin kopassaan, kun vanhemmat hoitavat rantautumismaneereita.)

Ei sijaa purjehdukselle

Jo Viivin syntyessä talvella oli selvää, että purjehtisimme seuraavana kesänä. Aika siitä lähtien on kulunut oikeastaan pelkästään vauvanhoidollisissa merkeissä. Jussi ei ole päässyt työpaikallekaan hengähtämään etätöiden ja koronan takia. Totta kai hän on työskennellyt, mutta naputellut välillä exceleitä vauva sylissään, kun olen tarvinnut apua. Ja hyvä näin, olen hyvin kiitollinen siitä, että vastuuta on koko ajan ollut jakamassa kaksi.

Joka tapauksessa, purjehdukselle ei ole ollut sijaa juuri muuten kuin iltapuheissa vauvan nukahdettua. Veneen huolto, reittisuunnitelmat ynnä muut tehtävät jäivät aivan viime tippaan. Tietenkin lähtisimme, selvä se. Selvää oli myös, että emme voisi purjehtia kylmiltään minnekään Tanskaan saakka, vaan päivämatkojen pitäisi olla, no, päivämatkoja. Tarpeeksi lyhyitä. Kaikki kun oli, ja on uutta, kokeiluvaiheessa. Ensin pitäisi selvittää, miten vauvan kanssa purjehditaan, ja mikä toimii käytännössä.

Uusi kokoonpano.

Tämän verran me oikeastaan tiesimme, kun viimein pääsimme pakkaamaan tavaroitamme veneeseen muutama päivä sitten. Tiesimme myös, että matka veisi etelään. Mielestämme Viroon olisi mukava päästä, mutta tällä kertaa Tallinnasta idempään, josta löytyy mielenkiintoisia vielä koluamattomia kohteita.

Vihdoinkin reissussa

Odottelimme suopeita tuulia Sindbadin satama-altaassa pari päivää. Samalla harjoittelimme vene-elämää vauvan kanssa. (Se sujuu ihan mukavasti. Tietenkin käytäntö on vähän hankalampaa kuin maissa. Yöt Viivi nukkuu omassa vaunukopassaan perähytissä, ja vaipanvaihto sujuu irtoalustalla karttapöydällä. Kylmästä vedestä hän ei tykkää hipiällään, ja siksi pepun pesu keittiön kraanan alla äityykin huudoksi joka kerran. Enimmäkseen tosin käytämme ämpäriä, johon lämmitämme veden ja jonne sitten dippaamme vauvan.)

Lyhyen vene-elämän harjoittelun jälkeen eräänä aamupäivänä näytti, että hyvä länsituuli kuljettaisi meidät mukavasti Viron Viinistuun, ja niin tapahtui. Tosin olimme aiemmin sopineet, ettemme lähtisi kylmiltään usean tunnin purjehdukselle, kuten viime kesänä yötä vasten Naissaareen, mutta niin me kuitenkin teimme. Tällä kertaa onneksi päivänvalossa.

Ja sehän meni hyvin. Aurinkoinen päivä oli täydellinen purjehdukselle, ja pääsimme koko matkan viiden-kuuden solmun vauhtia sivutuulessa purjehtien perille asti. Olimme tarkoituksella varovaisia, ja laitoimme isopurjeenkin kakkosreiviin, vaikka sille ei välttämättä olisi ollut tarvetta.

Isi ja tytär avomerellä.

Viivi matkusti vaunukopassaan, joka oli kiilattu pitävästi lattialle pöydän ja sohvan väliin. Vauvanhoito rutiineineen sujui suunnilleen samalla tavalla kuin maissakin, eikä purjehdus vaikuttanut mitenkään Viivin käytökseen. Hän noudatti samaa sykliä kuin muutenkin: pirteästä ja jokeltelevasta tulee väsynyt ja nälkäinen, ruoan jälkeen maistuvat unet, ja sitten taas herätään pirteänä.

Nyt pidämme tuulta Pranglissa, saaressa parikymmentä mailia Tallinnasta lounaaseen. Suomenlahdella puhaltaa 14 metriä sekunnissa, puuskissa paljon enemmän. Täällä sataman suojassakin tuuli yrittää painaa venettä kyljelleen ja vinkuu rakenteissa. Tulimme tänne Harasta, ja tarkoitus olisi jatkaa tästä Tallinnaan, kunhan sää vähän rauhoittuu.

Aamun uutiset.

Kirjoitan lähipäivinä vauva-arjesta veneessä, ja tämän kesän purjehduskohteistamme.

Kaisu

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.