Kesäloman matkakertomus jatkuu pienellä viiveellä. 😉 Jotenkin syksyllä aina veneinnostus iskee uudelleen ja kesän retkiin on kiva palata.
Jaakko was here
Voisi sanoa, että kesälomapurjehduksen pääkohde, ainakin kiinnostavuuden kannalta, oli Haran entinen sukellusvenetukikohta, jossa Sindbadin Jaakko perheineen kävi edelliskesänä. Kuvien perusteella paikka vaikutti siltä, että sinne oli päästävä!
Haimme vauhtia Viinistusta, jossa vietimme pari rentoa kesäpäivää. Rannan hotelli majoitti aktiivisen oloista porukkaa, koronakesänä pääasiassa paikallisia. Miehiä ja naisia trikoissa, olihan pyöräily selkeästi lomanviettäjien ykkösharrastus.
Auringonlasku Viinistussa 
Viinistun satama 
Mohni ja Mohnin majakka. Viinistun satamasta pääsee venekuljetuksella Mohniin päivää viettämään.
Meillä oli sen verran opettelua vauvabisneksen kanssa, että piirit jäivät varsin pieniksi. Lähinnä kävimme kärryttelemässä rannan pikkuteitä. Oli kyllä upeita maisemia! Ja jälleen hienosti yhdistetty uutta ja vanhaa. Vielä oli jäljellä neuvostohenkisiä kesäpaikkoja, jotka olivat rakennettu siitä mitä on sattunut löytymään. Vastapainona oli uutta, isolla rahalla rakennettua palatsia tenniskenttineen ilmestynyt mahtaville rantatonteille.
Vielä oli vanhaa jäljellä 
Neuvostoaikaiset talot on tehty siitä mitä on sattunut löytymään 
Upea näkymä
Kivoja pihoja Viinistussa 
Merellinen portti punaisine ja vihreineen. Yksinäinen enkelipatsas keskellä pihaa loi koskettavan tunnelman. 
Hieno tontti vielä vapaana
Ennen matkaa katsottujen satamatietojen mukaan vettä olisi pitänyt olla saatavilla satamassa, joten olimme käyttäneet sitä huoletta erityisesti vauvan kanssa lotraamiseen. Niinpä heräsin vähän liian myöhään kyselemään sen perään. Oli nimittäin niin, että tarinan mukaan ns. hyvää ja huonoa vettä kuljettavat putket olivat menneet sekaisin, eikä rannasta ollut vettä saatavilla. Kun vielä viereen tullut venekunta kertoi, että Harassa ei ole mitään palveluja, eikä Pranglinkaan vesi vakuuta, tuli tenkkapoo.
Raido hoitaa
Onneksemme hotellin yleismies Raido oli samassa elämäntilanteessa ymmärtäen vauvan pyllynpesun päälle ja saimme ostaa pari tonkkaa vettä. Joo, juuri niitä hotellien ja työpaikkojen aulojen vesiautomaattien sinisiä isoja muovitonkkia. Kyllä nyt kelpasi puhdistaa pyrstöä! 🙂 Toinen mahtava juttu oli, että Raido heitti meidät autolla kylälle kaupassa käymään. Kyllä sai ahtaa, että saatiin kaikki marketista hamstratut Viron herkut mahtumaan hänen autoonsa! Kiitokset vielä Raidolle!
Uutta arkea 
Ehtiikö rintama mennä ennen kuin ollaan perillä?
Haran vierasvenesatama ja sukellusvenetukikohta
Hara oli todella mielenkiintoinen paikka! Parin tunnin matkan päässä Viinistusta länteen on entinen Haran sukellusvenetukikohta. (Kaikille Eesti Tuletornid -paidan joskus tuliaiseksi saaneille vinkkinä: matkalla Haraan voi myös bongata Mohnin majakan. 🙂 ) Nykyään dystooppisilta raunioilta näyttävä paikka tarjoaa oivat puitteet vierasvenesatamalle.
Siinä se nyt on! 
Haran sukellusvenetukikohta 
Niin eksoottista paikkaa ei olekaan etteikö rannan toinen vierasvene ole samasta seurasta!! 🙂
Haran jo osin raunioituneet rakennukset vievät mukaan Neuvostoliiton aikoihin. Tuolloin paikalla tehtiin laivojen ja sukellusveneiden demagnetointia, jolla rungot tehtiin immuuneiksi magneettimiinoille. Neuvostoarmeijan romppeet oli siirretty seuraavaan tukikohtaan Primorskiin vasta Viron itsenäistymisen jälkeen 1993. Silmämääräisesti näytti siltä, että paikka on raunioitunut ihan sillä, että kaikki helposti irti lähtevä metalli on yritetty ottaa uusiokäyttöön.
Rujoa kauneutta 
Hieno näkymä avotilasta Haran satamassa 
Piikkilangat on poistettu ja vartioportti on vaihtunut ystävällismielisempään jätskikiskaan.
Mielenkiintoinen paikka. Hiljan ilmestynyt vierasvenelaituri on aivan raunioiden vieressä. Tosiaan mitään varsinaisia palveluita ei ainakaan kesällä 2020 ollut. Hieman kauempana rannasta oli entinen armeijan portti, jossa joku vartiomiehen koppi oli vaihtunut jätskikioskiin. Sinne saattoi maksaa satamamaksun. Vierailu raunioilla maksoi muutaman euron lisää. Ja mielelläänhän senkin maksoi, ihan ilmaiseksi eivät palvelut sinnekään synny.
Paikalliset pikkupojat ongella 
Entinen Neuvostojoukkojen sukellusveneiden demagnetointipaikka 
Karmit ovat löytäneet uuteen kotiin 
Tunnelmakuva katosta 
Sisänäkymää 
Karun kaunista 
Merimies on erimies 
Kaunista 
Iltakävelyllä
Raunioilla oli jonkin verran opasteita, myös englanniksi. Lisäksi historiaa oli luettavana myös QR -koodeista, mutta se oli sen verran epäkäytännöllistä, että vähiin jäi. Käytännössä koodin takaa löytyi pari yksittäistä lausetta, jotka olisi voitu samaan hikeen kääntää suoraan taululle.
Joka tapauksessa, visiitti meni varsin putkeen meidän kantilta. Olimme sopivasti sateen ajan merellä ja saimme hienon valoisan illan ihastella paikkoja. Tutustumisenarvoinen paikka!
En nyt ala juoruja levitellä sen kummemmin, mutta rannanmiesten tietotoimiston mukaan paikalle oli tulossa isolla rahalla vierasvenesatama ja purjehduskoulu- ym. toimintaa. Alkuun on päästy, mutta hanke on ilmeisesti vähän viivästynyt. Kannattaa tsekata myöhemmin uudelleen mikä on tilanne, tulevina suvina varmasti palvelut paranee! Ja hyvin pärjää ilmankin.
-Jussi
Yksi kommentti artikkeliin “Hara, entinen neuvostojoukkojen sukellusvenetukikohta”