Edellisestä postauksesta onkin jo ehtinyt vierähtää tovi. Aika on mennyt siivillä, eikä kyllä venehommat ole olleet päällimmäisenä mielessä. Sen verran kiirettä on pitänyt muilla rintamilla. Tai oikeastaan vaan kotirintamalla. 😀
Moottorimurheet eivät ratkenneet syksyllä ja ne alkoivat jo kasvattaa melkoista jöötiä otsaan. Pikkuhiljaa nekin asiat ovat tässä ratkemaanpäin, niin ehkä riittää energia jakaa muutama ajatus ja kommellus aiheen tiimoilta.
Muutoin syksyllä parhaat veneen noston jälkeiset remppa-ajat menivät autoa myyntikuntoon laittaessa, lapsenvahtina, koronakaranteenissa tai muuten vaan toipilaana. Onnistuin muljauttamaan nilkankin niin ettei joihinkin viikkoihin pystynyt kunnolla kävelemään, saati kapuamaan venhoon. No, eipä siinä. Se olikin sellainen keikka, että tyytyväinen saa olla vahinkojen pienuuteen. Karsin nimittäin moottorisahalla appiukon omenapuuta. Kurottelin vielä sitä yhtä oksaa pään yläpuolelta ja astuin maassa olleen oksan päälle… Nilkka pyörähti ja kaaduin kumoon käynnissä olevan moottorisahan kanssa… Vaikka vähän saattoi harmituttaa, niin aika paljon pahemminkin olisi voinut käydä.
Mutta ehkä nyt on saanut äijä ja pälli lepoa sen verran että alkaa taas venehommat maistua. Niitä onkin tiedossa taas pitkä lista, eikä koneen vaihto niistä vähäisimpänä.
Palataan pian astiastolle.
-Jussi
