Okei, näillä kilometreillä ei yksinkertaisesti pitäisi enää sortua tämänkaltaisiin virheisiin. Eikä varsinkaan silloin kun vene pitäisi saada viimeisteltyä kuntoon kesälomapurjehdusta varten! Mutta niin vaan kävi perinteiset.
Tarkoituksenani oli valmistella venettä taaperoa varten asentamalla viimein viitisen vuotta vuoroaan odottaneet kaideverkot. Fiksuna miehenä ajattelin, että samallahan sitä tiivistää kaidetolppien jalkojen läpiviennit kun kerran tolpatkin otetaan pois. EI näin. EI. Älä hyvä mies suotta korjaa ongelmaa, jota ei edes ole. Näinhän se olisi pitänyt ajatella. Mutta kun ei, niin ei.
Tuumasta toimeen. Kaidevaijerit pois, tolpat ylös ja ruuvit auki. Vähintään kerran on aiempi naapurivene rantautuessaan hyväillyt kaiteita sillä seurauksella että jalkoja on kiinnitelty uudelleen. Niinpä luulin tietäväni, että ne olivat ruuveilla kiinni. (tämän havainnon jälkimainingeissa todo-listalla on ollut jossain vaiheessa korvata nykyiset tolppien jalat alumiinisilla ja hitsata ne paikoilleen)
Ensimmäiset tolpat styyrpuurin puolella meni kuten olin ajatellutkin. Siirryin toiselle puolella ja homma meni kuten piti, kunnes. Keulimmainen jalka ei meinannut irrota millään. Pitkän työstön päätteeksihän se lähti, kun periksiantamaton hölmö on asialla. Mutta, hivenen harmillisesti oli nopeasti havaittavissa että kiinnitys oli ihan erilainen! Kannessa oleva reikä oli huomattavasti suurempi ja kannen alla oli erillinen levy, jonka alta ruuvi oli kiristetty mutterilla. Jotta mutterit saisi takaisin, keulahytin katto pitäisi avata. Ei enää ihan pikku homma… Harmin paikka.
Sanomatta tietysti jäi, että koko tälle urakalle oli varattu yksi ilta, seuraavana aamuna piti lähteä autolla reissuun. Ja nyt homma jäisi pahasti kesken, eikä todellakaan olisi vene kunnossa lomareissua ajatellen. Tässä nieleskelen kirosanojen tulvaa, mutta voin kertoa, että kyllähän se vähän harmitti. 😊
Vähän tämän jälkeen yksi rannan mukavimmista kavereista kävi moikkaamassa ja samalla tuli puheeksi, että hän on pahasti sairas. Todella ikävä juttu. Ja asettaa vähän mittasuhteisiin tällaiset pikkukuprut todellisten vastoinkäymisten rinnalla.
Pujotin verkot ensin tolppiin niin sai helposti mitattua miten ne riittävät. 
Vähän paremmalta näyttää. 
Toinen puoli vähän sinnepäin. 
Mutta homma piti jättää kesken.
Homma jatkui muutaman päivän päästä. Tässä kohtaa taitaa olla jo 5. helleviikko putkeen. Ihan tarkeni kyllä noita kattojakin availla ja puuhailla veneen kannella auringon paahteessa. Useampi tunti vierähti kun parista muustakin kohdasta piti samalla kattoja aukaista… kun nyt kerran rupesi. Viimein kuitenkin oli tolppien jalat tiiviisti kiinni ja sisäkatot taas ummessa.
Tuolla jossain on kaidetolpan kiinnityskohta. 
Lamppu, listat ja kattorimat irti ja sieltähän se löytyy. 
Isommat reiät vastakappaleisiin. 
Kaidetolpan jalka paikallaan. 
Ulkona 29 varjossa, sisälläkin ihan riittävän lämmin puuhastellessa.
Ikkunasta näkyvä tolppa on sopivasti sähkökeskuksen kohdalla. 
Samallahan senkin kurkkasi. 
Kaiken kokoisia ruuveja ja pultteja löytyy, paitsi sopivia… 
Kaupan kautta. Ja silti päädyin pajalle. Osa ruuveista kaipasi lyhentämistä. Vessan katossa sähköjohdot olivat sen verran lähellä, että varmuuden vuoksi oli parempi vähän lyhentää…
Kaideverkon asennus
Kaideverkon asennus oli sinällään helppo ja nopea homma. Hidasteena tässä oli todella vanhat vaijerit, joiden pinnoite oli jo paikoin aikansa elänyt. Paino sanalla paikoin. Vähän sieltä täältä joka vaijerista koko matkalta. Olisi ollut ihan sairas homma alkaa kuoria koko 40 metriä vaijeria. Niinpä tyydyin poistamaan pahimmat ja jatkoin poistamista aina niistä paikoista, joissa vaijeri jäi jumiin. Näin se meni kohtuullisen hyvin. Ja näin se oli oikeastaan pakko tehdäkin. Voimalla kiskomalla olisi koko verkko ollut vaan heti rikki.
Vanha vaijeri jumittaa uudessa kaideverkossa. 
Vaijerin suojakuori on ihan päreinä.
Vaijerit kireällä ja verkko alhaalta sidottuna, saa veneen ilmeen heti paljon ryhdikkäämmäksi. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Ainakin taaperon uskaltaa nyt paremmin päästää kannelle ja vähintään lelut pysyvät paremmin laitojen sisäpuolella.
Paremmalta näyttää. 
Kohtahan siihen uskaltaa taaperonkin päästää. 
Tähän pitää olla tyytyväinen.
Kaiteisiin ja kaideverkkoon ei ole kyllä muuten sen isommin luottamista. Taapero tuleekin olemaan tiiviisti kytkettynä kanteen lifelinella. Ankarolina kulkee molemmin puolin perästä keulaan. Näin ainakin toivon mukaan saadaan vähän lisää mielenrauhaa ja taaperolle lisää tilaa toimia. Vielä vähän siivoushommia ja viimein harjoittelemaan vesillä oloa alati vauhdikkaamman taaperon kanssa.
-Jussi
Yksi kommentti artikkeliin “Samalla kun nyt niin…kaideverkkojen asennus vähän vaikeamman kautta”