Kesän purjehdussuunnitelmat ovat olleet koko vuoden vaatimattomat. Nyt vuoden ja viisi kuukautta vanhalla vekaralla on ”kokeneena kävelijänä” enemmän vauhtia kuin kykyä vauhdin hallitsemiseen. Lisäksi energia kaikkien paikkojen kollaamiseen ja ylenpalttiseen härvämiseen on loputon. Kun vielä huomiontarve on tapissa, on kaitsijan huomion oltava käytännössä lähes koko ajan lapsessa. Niinpä olimme tulleet siihen tulokseen, että jos lomalla aikoo edes teoreettisesti palautua, tulee lomalla olla mahdollisimman iisisti. Mieluiten liikaa stressausta välttäen.
Tästä huolimatta olimme juhannuksena meidän mökillä Vaasan saaristossa. Kohtuullisen hankala paikka sekin, veneyhteyden päässä, vailla vettä ja sähköä. Ja koko paikka on tietysti, kuten Vaasan saaristossa kuuluu, pelkkää kiveä. Hyvin siitäkin selvittiin, eikä päitä haljennut. Toki aika paljon iholla pysymistä se vaati.
Taaperon kanssa helteessä
Kun vene oli viimein kunnossa, oli tarkoitus käydä katsastamassa miten veneily sujuu tänä kesänä ja tehdä muutaman päivän pyörähdys lähivesillä. Ensimmäisenä päivänä muutimme veneeseen, toiseksikin päiväksi riitti vielä jotain puuhaa unijärjestelyiden ja lapsen matkustuspaikkojen säädöissä ja joissain hankinnoissa ennen kuin pääsisimme vesille.
Eihän se parane valittaa kun on kerrankin lämmintä. Mutta kyllähän sitä piisasi ihan riittävästi, kun kesän kuumimmalla viikolla satuimme veneeseen ahtautumaan. Siinä määrin, ettei lasta voinut kovin pitkään pitää ulkona paahteessa. Kyllähän siinä alkoi itselläkin heti hiki virrata ja iho tiristä. Samaan aikaan taas sisällä perähytissä, missä lasta oli tarkoitus nukuttaa, oli niin kuuma, ettei uni tullut simmuun päiväunilla. No, jokainen voi arvata miten väsymys vaikuttaa lapseen ja lopulta koko köörin mielialaan. Niinpä ensimmäiset veneessä vietetyt päivät eivät olleet suurta riemua, vaikka illan kylvyt mieliä vilvoittivatkin.
3 x 2 metrinen aurinkopurje / aurinkovarjo toimi hyvin ilmavirran ohjaajana veneen sisätiloihin. 
Vilvoittavaa varjoa
Kolmantena päivänä kävimme tekemässä muutaman tunnin testilenkin ja saimme todettua polkupyörän lastenistuimen hyväksi lapsen sijoituspaikaksi avotilassa matkan aikana. Ja lähtö- ja tulohässäköissä. Itse asiassa pentu nukahti paikalleen niin sikeästi, että pääsimme laituriin kiinni lasta herättämättä.
Taapero chillaa merellä 
Kartturi kertoo mihin mennä… 
Kunnes simahtaa. Pyörän lastenistuin toimi loistavasti tähän tarkoitukseen. Istuimen valinnanssa tärkein kriteeri oli luonnollisesti lenkit, reiät ja muut paikat, joista sen sai sidottua (tässä versiossa käsinojien lisäksi parista kohtaa selkäpuolella, myöhemmissä virityksissä myös etuosan rei’istä).
Into ylenpalttiseen tsemppaamiseen helteessä oli kuitenkin vähissä. Kun mummi lupasi tulla lapsenvahdiksi ja päästää meidät reissuun kaksin, otimme tyytyväisin mielin tarjouksen vastaan ja poistuimme paikalta seuraavana päivänä. Ei sillä, olihan meillä ihan mukavaakin, mutta helle vaan hankaloitti hommia vähän liikaa tällä kertaa.
Tukalat hellepäivät veneellä auttoivat huomaamaan useitakin kehityskohteita tulevia kesiä varten. Erityisesti tuulettimet menevät tilaukseen ja ilmanvaihtoa perähytissä on saatava paremmaksi.
Kiitos mummin, pääsimme kuitenkin tekemään pikkureissun kaksin, mistä seuraavalla kertaa lisää.
–Jussi
Kattava postaus!💚
https://jasukuvaa.blogspot.com/
Kiitos! 🙂