Tämän stoorin alku oli kyllä jo tiedossa kun tuosta hyvästä pullasta kirjoitin. Oli tarkoitus laittaa se kaiken maailman synkistelyjen väliin. 😊 Sen verran loppui kuitenkin energiat ettei jaksanut tätä kirjoittaa ennen kuin näki, että vene kelluu…
Okei, suurin syyllinen löytyy monesti peilistä. Niin nytkin. Mutta ei nyt ihan sairaan hyvä mäihäkään ollut mukana. Nimittäin veneen nosto syksyllä meni aika vihkoon monessakin mielessä.
Sindbadilla meillä on, vähintäänkin A-laiturilla, melko isoja paatteja, jotka nousevat yleensä masto(t) ylhäällä. Sitä myötä käytössä on iso nosturi ja noston nopeuttamiseksi tapana on alivetoköysillä kiskoa nostoliina veneen toiselle puolelle. Jos ei ole tuttu proseduuri, niin ennen nostoa kukin on viritellyt vetoköydet kulkemaan veneensä alitse, kohdasta, josta nostoliinat tulevat kulkemaan. Kun edellinen vene on nostettu, toisen puolen liinat irrotetaan koukuista ja nostetaan nostokehikko/nostopuomit liinat suorina seuraavan vedessä olevan nostettavan veneen luo. Liina sidotaan veneen toiselta puolelta köydellä ja vedetään toiselta puolelta nostoliinan vapaa pää veneen alta nostokoukkuun. (Mastottomissa veneissä liinat voisi uittaa alle, mutta tällöin nostokehikko pitää siirtää, laskea alas, kiinnittää liinat koukkuun ja siirtää roikkuvat lenkit veneen luo. Tässä menee helposti vähintään pari minuuttia. Kertaa montakymmentä venettä = helposti päivän mittaan tunti lisää kallista nosturiaikaa.)
Köysi potkurissa… 
…melko tiukassa syherössä oli..
Joka tapuksessa, kävin joku ilta ennen nostoa virittelemässä ne alivetoköydet. Pientä kiireenpoikasta saattoi olla ilmassa kun oli jo ilta pimenemässä ja kiire päästä kotiin tyttöä nukuttamaan. No, ei siinä, ihan normisti tuntuivat köydet menevän.
Nostopäivänä tuli vuoroni siirtää vene nostopaikalle. Kiinnitysköydet oli saatu irti ja vaihde silmään, niin johan jumahti! Mitvit! Ei prkl. Potkurissahan se peränpuolen köysi on. Voi vitja! Kohtuullisen kapea sisääntuloaukko satamaan ja satama-allaskin on aika pieni, ainakin jos moottori ei ole käytössä. Ja purjeet varastossa ja masto mastotelineessä… onneksi tuuli oli hiljainen ja moottorivene sattui olemaan lähdössä juuri läheisestä laiturista. Onneksemme he jeesasivat meidät nostopaikalle. Iso kiitos siitä auttajalle! Ja Leolle, joka oli auttamassa veneen siirrossa!
No niin, alkulämmöt otettu. Sitten oli päivän päätapahtuman vuoro. Veneennosto. Menihän se nyt persiilleen siinä samalla. Nopeasti piti viritella uusi köysi potkurissa olevan tilalle. Ei meinannut siinä kiireessä ehtiä upota että menisi peräsimen ali. Menihän se viimein. Sitten itse nosto.
Liinat tuntuivat menevän ihan normaalisti. Mutta ehkä siinä oli sykkeet vielä ylhäällä edellistä hässäköistä. Joka tapuksessa veneen noustessa vedestä kauhukseni nostoliina oli potkurin alla! Mahdollisesti taisi joku kirosanakin siinä livahtaa. Nopeasti vene alas heti kun asia huomattiin. Mutta mahdollinen vahinko oli tietysti jo tapahtunut.
Näkkejä oli ihan omiin tarpeisiin riittävästi 
Ja muuta möhnää.. 
Parasta mitä rahalla saa, joku muu tekee, kunnon työkaluilla!
Seuraava yritys onnistui ja venho saatiin kohtuullisesti pukille. Tässä kohtaa oli tietysti jo kaiken sähläyksen jälkeen kynnys lisäsähläykselle aika pieni. Ei ihan parhaalla mahdollisella tavalla tullut vene pukille, vaan vähän takakenoon. No mut se on hyvä! Olkoon niin! Ainakin valuu vedet pois. Ei muuta kuin tikkaat ylös veneeseen ja liinat irti koukuista. Kovin pitkään ei ehtinyt mennä liinojen irrotuksesta kun koko vene heilahti! Ja alkoi valua taaksepäin! Hesus ristus. Ei sentään kuin vähän lisää ja keula jäi aika reippaastikin pystyyn. Mutta toki se siellä veneen päällä tuntui aika heilunnalta. Kunnolla klapeja tassujen alle, niin eiköhän se siinä pysy.
Sisäpuoli näytti olevan päällisin puolin kunnossa. 
Hommasin varmuuden välttämiseksi lisätuet vielä perän alle…
Sitten varovasti alas ja vahinkojen tarkastukseen. Ensin tuntui että kaikki oli ok. Mutta tarkempi tarkastelu nostotalkoiden jälkeen osoitti potkurin klappaavan melkoisesti. Vähintään potkurin napa oli mennyt rikki.
Vakuutusilmoituksen jälkeen Yanmar -huollon kaveri kävi tsekkaamassa paikat, tietysti riskinä että vetolaitteen kumi olisi vioittunut. Sen vaihtamiseen ei vakuutusyhtiö kuitenkaan suostunut. Piti kuulemma laskea veteen ja katsella pysyykö pinnalla. Myös potkuriakseli irrotettiin, tarkistettiin suoruus ja vaihdettiin tiivisteet.
Potkurin irrotusta marraskuussa 
Potkurin napa oli entinen.
Eri vaiheet suoristaen, lopulta uusi potkuri koristi venettä. Samalla oli hyvä hetki vaihtaa sinkit.
Samalla oli hyvä hetki vaihtaa vetolaitteen sinkit. 
Uusi uljas potkuri 
Nyt kelpaa ajella
Nyt pari viikkoa sitten vene heilahti veteen. Vesi pysyi ulkopuolella niin kuin piti. Moottorikin hörähti käyntiin ja niin vaan kesä taas alkoi ja saatiin vene laituriin. Uusi potkuri tuntui hyvältä ja vene tuntui kulkevan nätisti. Muutoin omavastuut, bonusmenetykset eli vakuutusmaksujen nousu ja asian aiheuttama ylimääräinen häslinki ei ihan jättänyt lompakkoon tai mieleen oloa että ainakin ”sai” uuden potkurin.
Mutta olihan se ainakin vielä hieno potkuri. Ja toivon mukaan se puskee meidät vielä läpi monen seikkailun.
-Jussi
Yksi kommentti artikkeliin “Ei niin hyvä pulla”