Joopa joo. Josko sitä laittaisi doomscrollauksen hetkeksi tauolle ja koittaisi vähän kirjoittaa välillä…
Tosiaan hivenen oli viime kesänä alkaneita vastoinkäymisiä koneen kanssa, ja kesti hetken koota kalikat kasaan omassa kopassakin asian edistämiseksi.
Syksyn puolella tuli vähän hoppu siirtää venettä omalle paikalle. Kiitos vielä Petelle avusta veneen siirrossa! Ja Matulle ja Hannulle koneen vianetsinnästä. Kovasti jumpattiin konetta käyntiin. Puristuksia kun otti pois osasta pyttyjä, kone lähti käymään, mutta käynti oli vaivalloista, eikä saatu sitä pysymään kunnolla käynnissä. Yksi pytty ei toiminut ollenkaan.
Konehan on vanha 80-luvun lopun merivesijäähdytteinen Yanmar 3GM30, joka sai sitä myöden tylyn tuomion laituriparlamentilta: vaihtoon! Toisaalta, uuteen koneeseen ei kyllä olisi varaa. Toivo piti laittaa siihen, että jos hyvin käy, vanhasta moottorista voisi vielä saada soivan pelin. Ei ollut myöskään mahdollista palkata ammattilaista, joten päätin katsoa itse, mitä myllystä löytyy.
Edellisessä postauksessa olikin jo jotain nussutusta homman viivästymisestä. Joka tapauksessa talven aikana tuli zuumailtua videoita youtubesta ja alettua tuumasta toimeen. Hiemanhan se koneen purkaminen hirvitti. Tai ei niinkään se purkaminen, vaan ajatus siitä, saako sitä enää uudestaan kasaan! 😀 Etenkin kaikkien ruiskusuuttien ja polttoaineputkien tiiviys ja kaikenmaailman venttiilien keinuvivut, työntötangot ja muut…
Öljy oli tosiaan ihan vetistä koneessa, joten jostain sitä oli päässyt sisään. Ensialkuun olin vaihtanut öljyt jonkin kerran niin, että öljy alkoi näyttää normaalilta. Sillä ehkä ostaisi vähän peliaikaa. Moottorin ympäriltä piti purkaa vähän rakenteita, että konetta pääsi purkamaan, mutta onneksi venttiilikopan mahtui sen jälkeen sopivasti irrottamaan. Aika nopeastihan se näytti siltä, että ei hyvältä näytä. Venttiilikoneistokin oli edelleen vetisen näköinen.
Hyviä opaskirjoja ei muuten löytynyt mistään, suomeksi, eikä oikein englanniksikaan. Netistä (esim. tuosta Jeanneun sivuilta) löytyi kuitenkin lontooksi Service manual, missä oli pätevät ohjeet, asiasta mitään tietämättömälle, koneen purkamiseen.
Melko hyvin osat irtosivatkin ja niillä työkaluilla mitä oli valmiina. Onneksi oli aiemmin tarvittu kunnon vipuvartta ja kumivasaraa, niille oli taas käyttöä kun sylinterikansi piti saada irti… Voimalaji tämäkin näköjään. 😀
Kannen kun sai irti, oli vähän helpompi ynnäillä syy-seuraussuhteita ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Näin niin kuin maallikonkin silmin oli aika helppo havaita, mikä oli kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu… Vettä pytyssä! Ja jäähdytyskanavat tukossa!!
–Jussi
Yksi kommentti artikkeliin “Zen ja moottorin kunnossapito”