Pakko ottaa vauhtia vähän taaempaa kun on ehtinyt hetki vierähtää edellisestä postauksesta. Oli kyllä vähän virta vähissä ja pää jäässä venehommien suhteen viime vuonna. Aika perussettiä tietysti. Kun joku alkaa vastustaa, se alkaa sitten vastustaa kunnolla. Vene-elämän ulkopuolella sattui samaan syssyyn kämppäremppojen kanssa useampikin ylimääräinen menoerä, joka vei tsäänssit veneen varustamisesta. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt muutama eläinlääkärikäynti (monen tonnin leikkauksien jälkeen koira jouduttiin lopulta valitettavasti viemään piikille), oli parkkisakkoa ja ylinopeussakkoa, joita ei ole ikinä ennen napsahtanut. Nyt ei mennä auton pomppaamiseen katsastuksessa, sen johdosta tulleeseen ajokieltoon ja kalliiseen remonttiin tai muihin sattumuksiin…
Jottei se olisi jäänyt siihen, niin sitten kun pääsi veneelle, poksahti vesiputki. Purjeita paikoilleen laittaessa, viime tingassa ennen reissua, olikin yksi isopurjeen läpilattavaunuista hävinnyt. Kun nämä sai kuntoon ja päästiin vesille, tuli raskaana ollut Kaisu heti merisairaaksi. 🙂 Eli ei mennyt ihan putkeen. Ei, vaikka kuinka yrittäisi löytää mieltä ylentäviä puolia. Toisaalta toki, eipä ollut vaarallisista asioista kyse, vaikka yhtä aikaa päälle kaatuessaan vähän söikin miestä ja naista.
Vanha putki pois 
Jes! Onneki löytyi sopiva putki heti lähimmästä rautakaupasta 
Putken taivutusta 
Aika hyvä tuli 
Sinne män 
Ja vesi pysyy putken sisäpuolella! 🙂
Itse asiassa, ainahan sitä oppii kun jotain tekee. Putkihommat meni lopulta iisisti, vaikkei niitä ollut koskaan ennen tehnytkään. Sopiva putki löytyi lähimmästä K-raudasta ja homma oli hoidettu samana iltana. Tokihan ne jutut mitä silloin meni tekemään jäi toiseen kertaan, mutta ainakin oppi uutta.
Läpilattavaunua etsimässä
Missä ihmeessä se on? Tuli kyllä joka paikka tarkistettua moneen kertaan, veneessä, kotona, kellarissa, autossa, varastossa… 
Onneksi oikeanlainen Rutgersonin palikka löytyi! 
Uusi ja vanha kelkka
Jäi kyllä mysteeriksi, mihin läpilattavaunu katosi talven aikana. Uusi osakaan ei löytynyt ihan suoraan hyllystä. Yli 30 vuotta vanhaan mastoon ei nimittäin suorilta löytynyt samanlaista Rutgersonin palikkaa mistään. Aika monesta paikasta tuli tarkistettua, eikä netistäkään löytynyt oikein mitään tietoa aiheen tiimoilta. Lopulta marssin sisään Rutgersonia maahantuovaan Sail Techiin. Nöyrin ja syvin kiitos ja kumarrus siihen suuntaan. Asiansa osaava kaveri löytyi. Vaikkei aivan samanlaista osaa enää löytynytkään, paria eri osaa yhdistelemällä saatiin kasaan vanhaan mastoon sopiva palikka. Oli muuten supersiistiä että onnistui siihen saumaan juhannuksen jälkeen!!
Mutta se synkistelyistä. Tämä kesä on mennyt selvästi keveämmin askelin. Vaikkei lompsa ehkä olekaan kunnossa, on venehommissa uutta intoa, ollaanhan vesille päästy nyt koko perheen voimin. Vähän on vielä harjoittelemista, mutta suht hyvinhän se veneily on lähtenyt liikkeelle myös vauvan kanssa.
Pari mieltä piristävää juttua vielä tähän loppuun. Törmättiin sattumalta Slow Sailingin Heikkiin ja monella legillä mukana olleeseen Rikumattiin Noblessnerin satamassa. Oli hauska tavata ja hieno seurata tosi mahtavaa reissua!
Asenne ratkaisee
Toinen itseä suuresti inspiroinut venekunta on Pihi purjehtija. Huikeeta nähdä, että unelmareissut onnistuvat myös todella pienellä budjetilla. Osa Tuomaksen ratkaisuista vaatii aikamoista vannoutumista asiaan, kuten itse tehty kompostoiva vessa veneessä. Mutta kaveri on kyllä melkoinen MacGyver, löytäen ratkaisut visaisiinkin pulmiin ja vielä edullisesti! Hauskoja juttuja, kannattaa kurkata!
-Jussi
