Ensimmäinen kunnon purjehduskokemukseni olisi voinut mennä vähän vähemmälläkin jännityksellä ja kuivemmilla vaatteilla, mutta en valita.
Kategoria: Purjehdus
Ukkosen armoilla, sata metriä salamasta
Näimme kuinka salama haaroittui ja kuulimme sähköistä ritinää. Välittömästi iskun jälkeen taivaan täytti uhkaava jyrinä.
Kuukausi Itämerellä: parhaat, taianomaisimmat ja synkimmät hetket
Kun selvisimme sumusta ja kovasta kelistä. Kun pääsimme hamstraamaan ruokaa automarketiin. Kun wc jumittui, kun patjat kastuivat, kun luoviminen rasitti. Tässä reissun huiput ja aallonpohjat.
Puoli kuuta Palangasta, Virosta vähäsen, Porkkalasta ei päivääkään: loma loppui vääjäämättä
Auringon laskiessa Hiidenmaan lähestyessä alkoi tapahtua. Auringonlasku värjäsi maiseman mahtavaksi! Kevyt usva nousi horisonttiin tehden tunnelmasta taianomaisen. Oli kuin olisimme edenneet unessa.
Fiilistelyvideoita reissulta
Arjen vastapainoksi on tullut aloitettua kuvamateriaalien läpikäynti. Ohessa muutama lyhyt pätkä, jotka saavat ainakin minut vielä merelle ja lomatunnelmiin.
Ilkeä verkonmerkki, sumu ja tyven: purjehdus Liepajasta Viroon
Pahaenteinen lipullinen poiju keikkui ilkikurisesti vain muutaman kymmenen metrin päässä meistä, eikä meillä ollut hajuakaan, mihin päin verkko jatkuisi.
Parasta purjehduksessa
Tyhjä horisontti siintää silmissä. Siellä ei ole mitään. Ja samalla siinä on kaikki.
Ukkosta Klaipedassa (ja vähän matkapurjehduksesta Gdansk-Klaipeda)
Hoin ”Faradayn häkki, Faradayn häkki!” kun räpelsin keulaluukkua auki, salamoiden risteillessä yläpuolella.
Viisi päivää avomerellä
Ehkä viimeistään silloin huomasimme pystyvämme tähän koitokseen, ja meistä alkoi tuntua, että tätä menoa voisi jatkua peräti viikkoja, ei vain päiviä.
Libertan linssiluteet
Jos rehellisiä ollaan, purjehdus sijoittui iltaan lähinnä pehmeän valon takia, ja sitä puolestaan tarvittiin kuviin meistä ja veneestämme!
