Tällä hetkellä kellumme vierasvenesatamassa Gdanskissa. Jussi on saanut juuri kahvit hautumaan pressopannuun, on vähän siivoiltu. Ville lähti pari tuntia sitten Suomeen. Ympäriltä kantautuu läheisen kerrostalotyömaan kolina ja pauke.
Tuntuu siltä, että pitäisi huokaista hetkinen. Viime päivät ovat olleet hektistä menoa.
Minä, Jussi ja ystävämme Ville irrotimme köydet pursiseura Sindbadin satamasta Lauttasaaresta tasan viikko sitten maanantaina. Sää oli pilvinen, luvassa oli sadetta. Ei voi sanoa, että olisimme olleet riemuissamme. Tunnelma oli odottava, vähän jännittynyt.
Tavoitteemme oli purjehtia suoraan Tanskalle kuuluvalle Bornholmin saarelle vuorokausien merimatkan päähän. Emme kuitenkaan olleet koskaan olleet Libertalla avomerellä edes vuorokautta yhteen menoon, joten emme olleet lainkaan varmoja, miten se tulisi sujumaan. B-suunnitelma oli mennä vaikka Gotlantiin, jos jotakin menisi pieleen.
Tarkoitus olikin testata useamman vuorokauden yhtämittaista purjehdusta ja uusien laitteiden toimintaa.
Merillä me kuitenkin pysyimme. Seuraavat kaksi vuorokautta lähdön jälkeen satoi. Vaatteemme kastuivat pikkuhiljaa, vaikka yritimme pitää ne kuivina. Kosteus hiipi kaikkialle. Pidimme yllä jonkinlaista vahtivuorosysteemiä, ja vaihdoimme vahtia noin kolmen tunnin välein.
Söimme yhden aterian päivässä, hytisimme avotilassa, annoimme autopilotin ohjata. Pikkuhiljaa plotterissa näkyi Gotlanti. Muuten ei näkynytkään kuin merta silmänkantamattomiin, ja satunnaisia rahtilaivoja.
Hurraa, tuuliperäsin!
Kolmantena päivänä aurinko nousi kirkkaalle taivaalle, ja sen kohotessa kohosi myös miehistön mieliala. Veneen kosteat pinnat kuivuivat merituulessa, vaatteet lepattivat kuiviksi kaidevaijereissa, kylmä ja märkä olotila vaihtui heinäkuisen lämpimäksi, ja Gotlanti jäi hyvää kyytiä taakse.
Ehkä viimeistään silloin huomasimme pystyvämme tähän koitokseen, ja meistä alkoi tuntua, että tätä menoa voisi jatkua peräti viikkoja, ei vain päiviä.
Toinen mielialan kohottaja oli tuuliperäsin. Kun saimme sen toimintaan, se piti meidät kurssissa todella varmasti, varmemmin kuin pinnapilotti, joka saattoi irrota odottamatta pinnasta.
Tuulissakaan ei ollut valittamista. Villen laskujen mukaan pääsimme kulkemaan 94 tuntia purjeilla, 6 koneella. Navakka sivutuuli vei meitä reippaasti kohti määränpäätä melkein koko matkan.
Kun tuli aika päättää, mitä tehdä Bornholmin suhteen, arvioimme asiaa muutaman tunnin. Tuuli kiersi Öölannin kärkeä yhtä vastaisena kaikista vaihtoehtoisista kohdista. Päätimme sitten mennä suoraan Puolan Gdanskiin. Tämä siksi, että matka Bornholmiin olisi ollut rasittavaa luovimista vastatuuleen (mistä suunnasta tahansa) ja kestänyt liian kauan.
Maininkien pyörityksessä
Jännityselementin reissuun toi neljännen päivän kova keli. Sinä yönä en saanut nukuttua keulassa aaltojen paukutuksen takia. Lopulta päätin mennä ojentamaan vahtia siitä, että tekisi jotain, kuten pienentäisi keulapurjetta, että meno olisi tasaisempaa. Kun nousin avotilaan, vastassa oli kaksi vakavaa naamaa ja kova tuuli.
Keulapurje oli jo pieni kuin nenäliina. Tuuli oli noussut hetkessä Villen yövahdin aikana, ja nyt Ville ja Jussi suunnittelivat isopurjeen reivaamista. Onneksi olimme harjoitelleet sitä edellisenä päivänä uusia köysiä säätäessä.
Minun vahtini oli aamukuudesta kymmeneen. Meinasin nukahtaa kaikesta univelasta, mutta samaan aikaan matalikolta vyöryvät, hulluksi tulleet, sortuvat aallot yrittivät pyörittää Libertaa kuten tahtoivat. Kurssimme heitti pyörteiden aikana kymmeniä asteita, mutta tuuliperäsin palautti veneen reitilleen, onneksi. No, onhan se tiettävästi toiminut koko pallonkierron aiemmalla omistajallaan ja siis nähnyt vaikka mitä. Ensin jänskätti, mutta kun huomasin, että palaamme suht vakaasti reitillemme, päätin vain kärsiä sen, mitä tuleman piti.
Hornankattila kesti lähes perille saakka. Gdanskiin emme päässeet, sillä satama oli kiinni Baltic Sail -tapahtuman vuoksi. Itämeren Kanarialle eli Gdyniaan mahduimme, ja siellä helteisessä ilmanalassa vietimme pari päivää. Rantautuminen viiden päivän merilläolon jälkeen tuntui mahtavalta, ja samoin se ensimmäinen lonkero satamassa! Tätä suoritusta teki mieli hehkuttaa, ja vitsailimmekin, keille kaikille, ravintoloiden tarjoilijoista alkaen, voisimme siitä kertoa. ”Otan sen kinkkupizzan, mutta mehän siis tosiaan olimme viisi päivää merillä…”
Eilisiltana ajoimme laiskasti moottorilla parin kolmen tunnin matkan tänne helteiseen Gdanskiin. Nyt suunnittelemme parin päivän reissua Varsovaan. Kesälomahan on vasta alussa.
Kaisu
Lisää juttuja kategoriasta Purjehdus löydät tästä
Lisää juttuja kategoriasta Matkakertomus löydät tästä
Yksi kommentti artikkeliin “Viisi päivää avomerellä”