LIBERTA – Vene vapauteen

Paluumatka, heinäkuun viimeinen viikko. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös meidän loma.

Puolentoista vuorokauden reissun jälkeen emme jääneet Kõigusteen, vaan jatkoimme heti seuraavana aamuna eteenpäin. Olimme päättäneet edetä ripeästi Hiidenmaalle, jotta voisimme vielä viettää muutaman leppoisan lomapäivän saareen tutustuen.

Vaikka keli olikin lähipäivistä paras, oli tuuli niin heikkoa, että motoroinniksi meni. Ajoimme ensin Muhuun, joissa Kuivastun mukavan satamakapteenin avustamana tankattiin ensin vene ja sitten omat mahat.

”Rakas lokikirja, tänään on ollut kaunis, mutta tyyni päivä…”

Matka Kärdlaan oli leppoisaa motorointia kauniissa kesäpäivässä. Hellettä piisasi taas enemmän kuin koko viime kesänä! Motorointi oli kuitenkin sen verran tympeää hommaa, että tuli oiottua reittiä niin paljon kuin pystyi. Matalikon keskeltä tuli kiikaroitua linjalla vastaan tulevaa Merihaan veneseuran kaveria Jukkaa, joka siellä kölli tunnelmallisesti veneen keulassa. Näytti niin mukavalta, että pitihän se itsekin mennä keulakannelle päivää paistattelemaan!

Auringon laskiessa Hiidenmaan lähestyessä alkoi tapahtua. Auringonlasku värjäsi maiseman mahtavaksi! Kevyt usva nousi horisonttiin tehden tunnelmasta taianomaisen. Oli kuin olisimme edenneet unessa.

Liberta matkalla purjeveneiden taivaaseen oli Kaisun kommentti.

Aivan huikea näkymä, joka eli oman hetkensä. Ehdottomasti yksi hienoimmista koskaan kokemistamme auringonlaskuista!

Kärdlan satama oli taattua Viron laatua, uusine laitureineen ja hyvine fasiliteetteineen. Kyllä maistui sauna mereltä päästyä!

Kärdlassa otimme auton alle ja kävimme kiertämässä saaren. Täytyy sanoa, että merellä puolitoista vuorokautta putkeen, unet ja 15 tunnin päivä perään merellä oli vienyt voimat. Maisemat olivat mahtavat, mutta virta vähän vähissä niistä nauttimiseen.

Uskomattomat luonnonnäytelmät saivat jatkoa! Illalla noussut usva sai maiseman mystiseksi. Kännykällä otetut kuvat ovat kuin maalauksesta! (Kenties Hiidenmaa on hieman yliluonnollinen saari. Tunsihan sen Sudenmorsiamen siellä kirjoittanut Aino Kallaskin. – Kaisu)

Seuraava päivä osattiin jo ottaa rennosti rötväten. Hidas aamu herkutellen. Rentoilua ja kerrankin kokkailua veneellä. Illalla kävimme tutustumassa lähitienoisiin pyörillä pörräten. Reissun parhailla vuokrapyörillä parikymmentä kilometriä tuli polkaistua ihan huomaamatta.

Ennen siirtymää Sindbadille tulimme yöksi Lohusaluun, sen rauhallisuuden vuoksi. Tarvitsimme lepoa ja hyviä yöunia ennen tuulisempaa purjehduspäivää takaisin kotiin. Hauskana yllätyksenä aivan sadaman vieressä olikin paikallisen hevisuuruuden Metsatöllin keikka! 🙂 Totta puhuen tässä kohtaa reissua, ja perus 12 tunnin päivän jälkeen, alkoi olla jo sen verran matkaväsymystä, että kovin kauaa ei jaksanut naurattaa. Mutta onneksi eivät soittaneet koko yötä! 🙂

Seuraavalle päivälle oli luvattu ihan reipasta keliä. Heti aamusta päästiin kuitenkin lähtemään kevyessä kelissä koneella ja Simpan ohjaamana. Kyllä muuten kelpasi syödä avotilassa lettuja aamukahvin kanssa! 🙂

Vaikkei näissä kuvissa niin näekään, niin sen verran oli keliä, että sai olla tyytyväinen että reivattiin ennen Suomen puolelle tuloa. Sen verran oli vääntöä, että sai ohjata käsin. Tuuli kääntyi päivän mittaan koko ajan vastaisemmaksi ja aallot tulivat vähän mistä sattuu, tehden etenemisestä väkinäistä.

Ristiaallokko teki merestä aikamoista perunapeltoa.

Kenkkuilevan vinssin lisäksi oikeastaan reissun ainut vastustanut varuste oli rullapurje. Sekin käytännössä vasta ihan perillä, Melkin kohdalla. Ilmeisesti nostin oli päässyt pyörimään rullan rungon ympärille, eikä suostunut millään rullautumaan useista avaus- ja kiristysyrityksistä huolimatta. Niinpä purje oli pakko riuhtoa alas. Onneksi tuuli oli tyyntynyt iltaa kohti.

Pääsimme kuitenkin mukavasti perille Lauttasaareen. Myöhemmin vielä saimme veneelle tilapäisen paikan suojan puolelta, pois lauantaisen myräkän keikutuksesta.

Emme malttaneet lähteä vielä kotiin, vaan oli pakko pitää pehmeä lasku ja jäädä veneelle yöksi. 🙂 Venäläinen kuohari, pitsa ja sauna. Ai että! Kyllä teki terää!

Olo oli väsyneen raukea, mutta onnellinen. Mahtava reissu tuli tehtyä ja ehdittiin kuin ehdittiinkin kotiin ennen loman loppua! Paljon tuli opittua ja usko omiin kykyihimme kasvoi kohisten.

Seuraavaksi vähän akkujen latausta ennen kuin veneprojektit taas jatkuvat. Ja vielähän tässä on kesää jäljellä, joten toivon mukaan ehditään vielä olla myös paljon vesillä!

-Jussi

Lisää juttuja kategoriasta Purjehdus löydät tästä

Lisää juttuja kategoriasta Matkakertomus löydät tästä