Kuljimme reittiä Sindbad – Naissaari – Lohusalu – Haapsalu – Heltermaa – Dirhami – Elisaari – Sindbad. Seuraavassa katsausta reitin satamiin.
Naissaaren vierasvenesatama
Vierailimme Naissaaressa ensimmäistä kertaa. Paikka oli kiinnostanut meitä jo pitkään neuvostohistoriansa takia, mutta läheinen Tallinna oli aina houkutellut enemmän.
Ajoimme satamaa kohti aika navakassa sivutuulessa juuri pimeyden laskeuduttua. Oli vähän vaikeuksia hallita venettä, kun samalla piti kuikuilla karttaa ja satamakirjaa, ja yrittää kiikaroida reimareita. Sisääntuloreittiä varten loistivat hyvät suuntavalot, mutta itse reimareita ei oltu valaistu. Niitä ei meinannutkaan millään saada näkyviin, vaikka plotterista näimmekin, missä olimme menossa. Silti läheltä piti, ettei vedetty reimarin väärältä puolelta. Varsinkaan ihan sisääntulon vihreitä ei ole syytä oikaista, ettei matka pysähdy rantakiviin.
Lopulta reimarit kuitenkin hahmottuivat ja pääsimme helposti vapaalle paikalle. Päivänvalossa reimarit näkyivätkin vähän toisella tavalla.
Naissaaren satamasta tulee vielä hyvä. Tänä suvena se kuitenkin oli vielä melkoinen työmaa. Itse laiturit olivat hyvät, aisapaikoin varustetut ja melko uudet. Aallonmurtajalla sen sijaan oli käynnissä isompi työmaa, jossa valtavia rautapalkkeja juntattiin syvyyksiin. Meteli oli sen mukainen, eikä tietenkään viihtyisyydestä voida puhua.
Toinen heikompi homma oli nettiyhteyden puute. Veneellä ei käytännössä toiminut ollenkaan internet, mikä nykypäivänä on vähän nihkeää. Myöskään sataman wifiä en saanut toimimaan, eikä sekään varmasti kovin nopea liene, sillä satamatoimiston maksupäätekin näytti GPRS:ää, eikä vauhti piisannut edes maksun vastaanottoon. Paikka paikoin netti kuitenkin toimi, kuten ravintolassa mäen päällä.
Paitsi että netti toimi, myös ravintolan keittiö tuntui olevan iskussa. Ainakin tilaamamme pöperöt olivat suussa sulavia. Samasta paikasta saimme myös pyörät alle ja kävimme tekemässä pikku lenkin. Pyöräily saarella ei kuitenkaan ollut juuri mistään kotoisin, koska tiet olivat monin paikoin turhan paksussa hiekassa pyöräilyyn.
Omatoimisesti emme oikein löytäneet ainakaan odotuksiin nähden paljoakaan vanhoja varuskuntarakennuksia tai muuta mielenkiintoista. Toki junarataa ja vanhoja miinoja tuli vastaan. Mutta tosiaan, koska se netti ei toiminut metsänkään keskellä soikoillessa, ei myöskään Google Maps tuonut apuja nähtävyyksien löytämiseen. Paperikartta ja parempi varautuminen olisi toki voinut auttaa. 😉 Mutta näin taitaa käydä, kun oletus on, että verkko toimii.
Erinäisten metsäreittien jälkeen löysimme takaisin lähtöpaikkaan ja ruokapatojen äärelle.
Satamarakennuksesta löytyy kahvilan ja vessan lisäksi kämäsessä kunnossa ollut suihku. Satamassa oli tosiaan aika väkevä työmaameininki, joten käynti ei ollut kovin viihtyisä. Kun remontti valmistuu, myös satama on varmasti huomattavasti parempi ja viihtyisämpi.
Lohusalun vierasvenesatama
Lohusalun satamassa olemmekin vierailleet parilla edellisellä reissulla (17 & 18). Sen vuoksi ei sen pidemmin Lohusalusta. Satama palveluineen on viihtyisä ja säilyy varmasti vierailukohteenamme jatkossakin.
Ja varsinkin matkan alussa vierailut Viron edullisiin ja herkkuja tarjoaviin kauppoihin ovat aina yhtä antoisia! 😊
Haapsalun vierasvenesatama, Grand Holm Marina
Haapsaluun ajetaan pitkähköä ränniä pitkin niemi kiertäen. Rannat ovat matalat ja reitti kapea, joten purjeet laskettiin jo kohtuullisen aikaisin. Väylällä onkin syytä pysytellä. Matalat vedet olivat selvästi hukutelleet lintujen lisäksi muitakin ruokailijoita. Onnistuimme bongaamaan täällä hylkeen.
Pienvenesatama tulee vastaan niemen kärjen takaa, teollisuusalueen ja kalastusalusten jälkeen. Haapsalussa samassa syssyssä oli satamakirjan mukaan kolme vierasvenesatamaa. Päädyimme menemään Grand Holm Marinaan ensisijaisesti sen takia, että heidän nettisivunsa toimi ja satamaoppaassa olleeseen puhelinnumeroon vastattiin. Veskiviigin ja Westmerin sivut eivät olleet löytyvillä.
Grand Holm Marinan satama oli asiallinen. Otimme poijun uloimmasta laiturista. Laiturilla oltiin heti avuliaasti ottamassa vastaan. Huoltorakennuksessa oli vessa ja suihkuja. Lisäksi tarjolla oli erillinen uudehko parakkirakennus, jossa oli vessan ja suihkujen lisäksi myös sauna. Sama sauna oli sekä miehille että naisille, mikä selvisi vähän vahingossa kun saunaan ensi kerran astui… Ilmeisesti asia tuli yllätyksenä myös lauteilla olleelle paikallisnaiselle, joka poistui vikkelään paikalta…
Satama-altaassa on myös polttoaineautomaatti, joskin valitettavasti oma masteri ei sillä kertaa kelvannut. Vierasvenesatamasta on parisen kilometriä kaupunkiin eli sopiva jaloittelu kun alkaa tehdä evästä mieli. Hieman lisää Haapsalusta kesän blogipäivityksessä.
Heltermaan vierasvenesatama
Heltermaassa on lauttasatama, jonka tehtävänä on ensisijaisesti hoitaa autoja mantereelta Hiidenmaalle ja takaisin. Kyljessä on myös pieni vierasvenesatama. Paikka ei ole mitenkään erityisen viihtyisä, mikä näkyy vierasveneiden määrässä. Parhaimpaan/pahimpaan aikaan heinäkuussa satamassa oli lisäksemme ensimmäisenä yönä kaksi vierasvenettä, toisen saimme viettää yksin. Niinpä sataman sauna oli yksityiskäytössämme molempina iltoina.
Vaikkei lauttasataman ympäristö itsessään tarjoakaan paljon silmäniloa, kauneus on katsojan silmässä. Nautiskelimme sateesta venhossa lukien, löhöillen ja ruokaillen. Lähimaastossa ihailimme pitkään lokkien liito-opettelua ja teimme pitkiä lenkkejä rantoja pitkin. Ei mitään ihmeellistä siis itsessään, mutta helppo paikka piipahtaa hetkeksi.
Dirhamin vierasvenesatama
Dirhamin satama oli vanha tuttu aiemmilta reissuilta. Tällä kertaa väkeä riitti enemmänkin ja saimme viimeisen vapaan kylkipaikan laiturin päästä. Toki muutama vene tuli vielä meidän jälkeenkin, kiinnittyen muiden veneiden kylkiin.
Dirhamin sataman ravintolasta alkoi olla eväät loppu tullessamme rantaan yhdeksän jälkeen. Onneksi padoista löytyi vielä lohi tom yumia, joka maistui mainiolta päivän päätteeksi.
Parin saunapäivän jälkeen suunnistimme saunan sijaan mieluummin patikoimaan auringonlaskua etsien, olihan tarjolla sateisen reissumme ensimmäinen kirkas ilta. Aiemmilla reissuilla olemme käyneet kävelemässä tienviertä kaupan ohi metsäteihin tutustuen. Nyt lähdimme oikealle seuraamaan rannanviertä. Metsän siimeksestä löytyikin kuvankauniita paikkoja. Hiekkaranta jatkuu pitkälle, tarjoten todella upeat paikat auringonlaskusta nauttimiseen. Tänne täytyy tulla uudelleen!
Auringonlasku oli upea myös itse aallonmurtajalta ja osa veneilijöistä ottikin ilon irti grillaten ja kuohuvaa nauttien. Sataman lähellä on myös pitkät hiekkarannat, joihin täytyy tutustua josko joku kerta ehtisimme tänne hyvissä ajoin.
Elisaaren vierasvenesatama
Elisaari on satamana ”kaikkien tuntema klassikko”. Itsekin on tullut siellä jonkun kerran käytyä. Silti sisäänajo satamaan on, ainakin jonkun vuoden tauon jälkeen, yhtä jännittävä kuin ennenkin. Mutta sinne ruohikon sekaan kun vaan tuikkaa menemään, niin kyllä se vesi piisaa. Vaikka välillä kyllä vilkuileekin syvyysmittaria huolestuneena…
Suoraan Dirhamista kun tulimme, niin ohitimme myös Barösundin lossin. Olin autuaasti unohtanut koko laitoksen olemassaolon ja saimmekin tehdä äkkijarrutuksen lossin ilmestyessä eteemme. Jonkun aikaa odoteltuamme uskaltauduimme jatkamaan matkaa. Sen verran monta vuotta oli edellisestä lossin kohtaamisesta, että hetken sai kiikaroida kaapeleita miten ne mahdollisesti tässä menevät…
Ilta oli tyyni Elisaareen ajettaessa. Kaislikon sekaan puskeminen purkkarilla tuntuu aina erikoiselta.
Elisaaren satama on kyllä kiva paikka. Poijupaikkoja piisaa hyvin ja jyrkkien kallioiden vieressä riittää syväystä. Tulimme tännekin valitettavasti illalla joskus puoli 11 jälkeen, joten hirveästi ei jäänyt valoisaa aikaa jäljelle. Toisaalta, matka oli jatkumassa heti aamulla, niin ei pitkän päivän päälle paljon jäänyt kaipaamaan grillikodalla istumista.
Aamupalan jälkeen kävimme kioskilta hakemassa pientä evästä. Täytyy suositella jalopenoilla kyllästettyä äijäleipää, kyllä maistui merellä! 😊
-Jussi
P.S. Parin edelliskesän satamakatsaukset löydät tästä:
