Kesälomapurjehdus 2019 – alku aina hankalaa?

Sindbadin satama-altaassa killuminen alkoi rasittaa jo yhden yön jälkeen. En tiedä, alkaako kaikkia turhauttaa oleilu veneessä kotisatamassa ja paremman sään odottelu, mutta minun kyllästymispisteeni tuli nopeasti vastaan. Toisaalta, viime kesänä esimerkiksi Gdanskissa viipyily ei ahdistanut ollenkaan.

Ukkosrintamat viivästyttivät lähtöä. Mutta olivathan ne komeita.

Tähän tietysti saattoi vaikuttaa, että tuona päivänä, tiistaina, olimme lykänneet lähtöä jo useamman kerran. Alun perin kesäloman alku ja merille lähtö oli tehokkaasti ajastettu. Koira hoitoon perjantaina, vene lähtökuntoon lauantaina, ja lähtö mahdollisesti jo lauantai-iltana tai sunnuntaiaamuna.

Eihän se niin mennyt. Saimme purjeetkin paikoilleen vasta sunnuntaina, jolloin laitettiinkin venettä kellon ympäri. Lisäksi sää näytti jatkuvasti huonolta. Tuuli väärästä suunnasta tai liian kovaa tai väärästä suunnasta ja liian kovaa.

Niinpä sitten siivoilimme, pakkailimme ja teimme lähtöjärjestelyjä, kunnes maanantaina noin kello 23 olimme viimein veneellä. Tarkoitus oli lähteä aikaisin tiistaiaamuna, mutta unohtuneet varusteet ja huono sää viivästyttivät lähtöä. Aamusta alkaen ukkosrintama toisensa perään kulki ylitsemme, välillä satoi, välillä pilvien raosta pilkahtanut aurinko antoi aihetta vetää purjehduskamppeita ylle, kunnes sitten taas sade ja ukkosen kumu tekivät toiveet tyhjiksi.

Houkuttaisko purjehtiminen?

Alun perin tarkoitus oli mennä Riikaan. Nyt meillä on vain kolme viikkoa aikaa purjehtia aikaisemman neljän sijaan. Tiistaina alkoi näyttää siltä, että emme pääsisi sinne tarpeeksi nopeasti, jotta aikaa jäisi olla siellä ja vielä palata rauhassa takaisinkin. Ja monen päivän legiä emme halunneet suorittaa. Muutenhan tämä homma ei ole ollut suorittamista melkein ollenkaan. 🙂

Onhan sitä ennenkin öisin…

Matkaan pääseminen alkoi siis pikku hiljaa vaikuttaa samanlaiselta painajaiselta kuin ne, joissa on kauhea kiire töihin, mutta aina eteen tulee erinäköisiä hidasteita, eikä sitä koskaan sitten pääse ovesta ulos.

Viimein, ehkä koska kolmen viikon loman loppu oikeastaan häämötti jo oven takana toisena lomapäivänä, päätimme lähteä Naissaareen: se ei olisi niin kaukana kuin Tallinna, ja toisaalta se olisi etelämmässä kuin Lauttasaari, jos vaikka sittenkin pääsisimme jotenkin järkevästi Riikaa kohti. Ja säätiedot näyttivät enää yhtä tulossa olevaa ukkosrintamaa, ja selemmällä merellä tuulenkin pitäisi olla mukava sivutuuli. Kello oli jo 17, mutta olihan sitä ennenkin öisin purjehdittu.

Lähdön hetki koitti viimein.

Köysien irrottamisen ilo vaihtui pian kysymyksiin siitä, käännytäänkö takaisin. Ukkosrintama häämötti lähes yläpuolellamme synkkine, korkeine pilvineen. Yksi rintama jäi kuitenkin taaksemme kulkemaan rannikkoa pitkin, ja toinen, lieneekö siitä ensimmäisestä jakautunut, ei tullut aivan päällemme, heitteli vain sateita niskaamme.

Sinisyyttä.

Edellisinä päivinä oli tuullut kohtuullisen reippaasti, joten nyt meri velloi korkeaa ristiaallokkoa. Tuuli oli täysin vastainen. Mainitsinko jo sateen? Purjeita emme nostaneet, jotta meillä olisi ollut edes pieni mahdollisuus ehtiä hämärässä perille.

Tuuli muuttui myötäiseksi noin Hudjakovin kiven kohdalla, ja siinä kohtaa meno olikin varsin mukavaa. Rullasimme keulapurjetta auki nenäliinan kokoiseksi palaseksi, ja jo se kiidätti meidät paikoin kahdeksan solmun vauhtiin. Aurinko laski punaisena, rahtilaivat etenivät horisontissa, tuuli kuivasi sateen jälkiä. Haluaisin kirjoittaa, että aallot vyöryivät takanamme, mutta se olisi liioittelua. Vaahtopäitä oli, tuuli oli kova, mutta on se kovempikin ollut. Ehkä ensimmäinen kerta veneessä sinä kesänä, pimenevässä yössä, jännitti.

Rahtilaiva menossa Venäjälle.

Vauhdilla satamaan

Naissaareen mennään siten, että ajetaan laivaväylällä noin saaren puolivälin paikkeille, ja sitten käännytään kohti saarta kahden puolen-kolmen mailin päässä saaresta. Näin väistetään saaren kupeen karikot. Oli jo pimeä, kun teimme käännöksen. Otimme keulapurjeen sisään, ja kun käännyimme väylältä, myötätuulesta tulikin sivutuuli.

Sivuaallot paukkuivat veneen kylkeen ja heittivät pärskeitä yllemme, vettä vihmoi, ja ajoimme pimeässä viittä solmua kohti edessä häämöttävän saaren valkoista valoa. Kaksi mailia ei ole hetkeen tuntunut niin pitkältä matkalta. Ajoimme – pakko myöntää – pelkästään plotterin varassa. Näytöltä näimme, kuinka saaren aallonmurtajan suojiin ajetaan, punaiset ja vihreät merkit, reimarit. Pimeässä emme juuri erottaneet niitä muuten.

Tältä näyttää, kun ajetaan pimeässä satamaan 😀

Kun sitten pääsimme onnistuneesti aallonmurtajan suojiin, tuuli tietenkin tyyntyi. Viritin keulaköydet kohmeisin sormin tuskin eteeni nähden (rillit merivedessä) ja pudottelin fenderit. Kun Jussi ajoi veneen nätisti aisapaikalle, ja hyppäsin laiturille, olin todellakin helpottunut. Kello oli noin kaksitoista.

Hengissä.

Ajattelin, että kesälomalaisen purjehtijan ei ole mikään pakko mennä yhtään minnekään tuollaisissa olosuhteissa. Silti sitä jotenkin vain tuli lähteneeksi. Mikähän siinäkin on.

Nyt istun veneessä ja kirjoitan. Pyöräilimme tänään täällä Naissaaressa jonkinmoisen matkan, pitkin hiekkaisia, upottavia ranta- ja metsäteitä. Ennen vanhaan tämä oli venäläisten sotilastukikohta ja merimiinavarasto, miinojen kuoria on edelleen vähän siellä sun täällä.

Naissaaren luontoa.

Satamassa on helvetillinen meteli, sillä koko paikka rakennetaan uusiksi, ja kaikenlaiset koneet ruoppaajista ties mihin telaketjutraktoreihin möyrivät täällä virka-ajan ja vähän enemmän. Huomenna saattaisi olla tuuli-ikkunaa aikaisin aamusta. Jos vaikka Haapsaluun. En tiedä pääsemmekö Riikaan, mutta ainakin etelämmäksi.

Kaisu

Lähtö Naissaaresta.

PS. Tämän tekstin julkaisuhetkellä perjantaina 5. heinäkuuta olemme päässeet Lohusaluun asti, ja pidämme sadetta täällä, joka onkin oikein mukava paikka sellaiseen. Rauhallista, hyvät fasiliteetit, kauppa muutaman kilometrin päässä, bussiyhteyksiä, vuokrapyöriä. Eilen kryssimme tänne Naissaaresta. Piti päästä Dirhamiin, mutta kova sade- ja tuulirintama tuli vastaan.

No, katotaan, kuin meidän vielä käy. 🙂

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.