Kävimme Lohusalussa pitkät keskustelut kesälomapurjehduksen tavoitteiden mielekkyydestä. Mikä pakko se on suorittaa, väkisin, reissu jonnekin, vaan sen takia että kerran joku paikannimi on tullut suusta ulos sylkäistyä?
Tänä suvena kesälomalla on mittaa vaan kolme viikkoa ja lomasuunnitelmat tuli tehdä sen mukaan. Ajatuksissa oli ollut viettää tällä kertaa vähän rennommin etenevä reissu, ettei tarvitsisi ottaa niin hirveää stressiä takaisin ehtimisestä. Näillä kriteereillä kääntöpaikaksi kakaistiin Riika. Olisi kiva päästä taas käymään siellä, eikä olla veneellä siellä oltukaan.
Oikeastaan yhtään mitään tämän kummempaa syytä sinne pääsemiseen meillä ei ollut. Kaisu on käynyt Riiassa kahdesti ja minäkin 4-5 kertaa. Jostain syystä kuitenkin kerran sen suusta päästettyämme oli selviö, että sinne me myös menemme. Nyt kun ollaan oltu jonkun päivän reissussa, ukkosrintamien ja tuulten vastustaessa, olemme miettineet syytä jääräpäisyyteemme. Rehellisesti sanottuna alkulomamme on ollut yhtä sääennusteiden vahtimista ja hermojen kiristelyä.
Myräkkä tulikin vastaan ennustettua aiemmin 
Ei jääty jatkamaan luovimista, vaan tehtiin uukkari ja mentiin Lohusaluun
Mutta miksi ihmeessä? Eikös kyseessä ollut kesälomapurjehdus? Ja paino sanalla kesäloma. Suoritusvimmassamme emme olleet päässeet oikeen edes lomatunnelmaan. Niinpä keskustelumme ajautui suoritusvimmaan ja siihen, ettei meillä todellakaan ole mitään velvotteita tai pakkoa päästä Riikaan, jos tuulet vaan eivät ole suosiolliset. Ensimmäinen lomaviikko oli jo sen verran pitkällä että tiukalla puristuksella, jos tuulet kääntyisivät, olisimme alkuviikosta Riiassa. Pari päivää siellä ja jo alkaisi olla kiire takaisin.
Ei.
Tänä vuonna koitetaan pitää kesälomapurjehduksen paino sanalla kesäloma. Päätimme, ainakin yrittää, 😊 olla niin välittämättä siitä mihin saakka ehditään. Sen sijaan nautitaan nyt siitä missä ollaan. Muisteltiin syksyn Kuusamon matkaa. Kuinka mukava se olikaan ottaa iisisti mökissä luonnonrauhassa. Lukea kirjaa ja palautua.
Pyörähommia 
Pieni suuri ilo on edulliset Viron herkut ruokakaupassa! =) 
Saarenmaan valkosipulisilakat 
Paikallista omenalimua… 
Kiireettömiä aamupaloja veneessä muistellaan vielä talvellakin.
Tästä saatiin hyvin kiinni Lohusalussa, jonka hyvistä fasiliteeteista otimme ilon irti. Pidimme sadetta hyviä kirjoja lukien. Otimme fillarit alle ja teimme lenkin jonnekin paikallisille nähtävyyksille. Mukavan kesäsateen kastelemina nautimme Lohusalun sataman saunan tiukoista löylyistä.
Mikäs täällä on ollessa. Tuntuu lomalta. 😊
-Jussi
Tulipa de ja vu -tunnelma tätä juttua lukiessa. Olimme vajaat 20 vuotta sitten menossa lomapurjehduksella Riikaan, mutta koimme jatkuvia kovia vastatuulia. Olimme päässeet Pärnuun saakka, ja sieltä piti jatkaa Salascrivaan Latviaan. Baltian maat eivät vielä tuolloin olleet EU:n jäseniä, joten Pärnussa piti tilata passintarkastus. Kun aamulla lounatuuli oli pikemminkin friskannut kuin moinannut, totesin satamaan tulleelle rajamiehelle, ettemme ainakaan sinä päivänä lähtisi mihinkään. Seuraavana päivänä tuumasimme, että mehän olemme lomalla, emme mistään törkeästä rikoksesta tuomittua rangaistusta suorittamassa, ja niin kokka käännettiin Kihnun kautta takaisin kohti Suomea.
Yksi hieman kriittinen kommentti: suunnittelette maailmanympäripurjehdusta. Sen aikana on toisinaan pakko vaikka ei haluukaan. Keskellä valtamerta ei voi päättää, että nyt äkkiä täältä pois.
Eikä varmaan tarvinnut katua sitäkään päätöstä! 🙂
Joo, toki joskus on pakko vaikkei haluiskaan. Nyt ei kuitenkaan oltu Atlantilla, vaan samanlaisella lomapurjehduksella kuin tekin. Mutta jotenkin sitä vaan helposti alkaa suorittaa lomaakin kun joku ajatus on päähän pälkähtänyt…