Kesälomapurjehduksemme seuraava pysäkki oli Heltermaa, Hiidenmaalla. Aikeissa oli pyyhkäistä Kärdlaan, mutta matkan varrella ilmestynyt ukkosrintama sai meidät muuttamaan suunnitelmaa.
Varmaan kaikkien purjehtijoiden tänä kesänä kauhistelema salamavideo toi keskusteluihin viime syksyn ukkoskokemukset, mikä ei lisännyt innostusta puskea väenväkisin ukkosrintamien läpi…
Vastatuuli… 
ja ukkonen odottamassa.
Ennusteet Kärdlan osalta olivat niin ankeat, vastatuuli ja ukkonen odottamassa, että jäimme vielä toiseksi yöksi Heltermaahan. Jos Haapsalussa saatoimme suositella ravintolaa, täällä suosittelemme välttämään sataman ravintolaa! =) Pakasteateria friteerattuna. Aargh.
Heltermaassa on lauttasatama, jonka tehtävänä on ensisijaisesti hoitaa autoja mantereelta Hiidenmaalle ja takaisin. Kyljessä on myös pieni vierasvenesatama. Koska lauttasatama ei ole niitä ykkösvierailukohteita, jo toinen yö sai satamamestarin asteen hämmästelemään. Naureskelimme myöhemmin, että kauankohan satamassa pitäisi olla ennen kuin tulevat kysemään että mikä teillä on vikana! 🙂
Old man and the goat 
Heltermaan vierasvenesatama 
Näkymä Heltermaan lenkkipolun varrelta
Toisaalta, koska lauttasatama ei paikkana ei ole mitenkään erityisen viihtyisä, se näkyi myös vierasveneiden määrässä. Niinpä sataman sauna oli yksityiskäytössämme molempina iltoina. Vaikkei lauttasataman ympäristö itsessään tarjoakaan paljon silmäniloa, kauneus on katsojan silmässä. Nautiskelimme sateesta venhossa lukien, ihailimme pitkään lokkien liito-opettelua ja teimme pitkiä lenkkejä rantoja pitkin.
Taidetaan olla siinä missä pitääkin 
Nordväinämadalin oikaisu
Seuraavana päivänä vastatuuli oli jo hiljaisempi, joten motorointi Vormsin luoteiskärkeen meni mukavammin. Siitä jatkoimme luovia purjein ja karttaan ja gepsiin luottaen oikaisimme matalikon poikki kohti Dirhamia. Samalla säästimme ainakin tunnin pari melko hidasta luovia. Edelliskesinä ainakin matalikkojen muodot ovat vastanneet karttoja ja luottoa riittää pieniin oikaisuihin… 😊
Saksalaisten upea Ovni 450 kuolauksen kohteena.
Heltermaasta poiketen Dirhami oli aivan täynnä. Viimeiseen vapaaseen kylkipaikkaan kiinnittyessämme olin hyvilläni aiemmasta oikaisusta. Toki seuraavillekin löytyi paikka muiden veneiden kyljestä, mutta aina se on mukavampaa kun ei tarvitse loikkia muiden veneiden yli.
Näkymä Dirhamin satamaravintolasta 
Saku ja lohi tom yum toimii 
Tunnelmallinen valaistus
Dirhami näytti meille parhaan puolensa, näimmehän Dirhamissa oikeastaan koko reissun ensimmäisen auringonlaskun! Sataman ravintolan soppa maistui ja näkymä rannan ravintolasta oli mitä parhain.
Suomi tulee vastaan vauhdilla! 🙂
Seuraavan päivän hyvässä tuulessa ahmimme maileja urakalla. Iso kakkosreivissä ja puolet keulasta ulkona painoimme Suomenlahden yli melkein ennätysvauhtia. Harvemmin käytiin alle kuudessa solmussa, tai siltä ainakin tuntui. 😊 Loppua kohden tuuli hieman hiljeni, mutta saimme vauhdin aika hyvin pidettyä.
Päätimme jatkaa samaan hikeen Elisaareen, jotta pääsisimme seuraavalle päivälle luvatuilla myötäisillä kotiin. Tuntui upealta mennä suomalaisen saariston halki! On meillä vaan hieno saaristo! Joutsenia oli silmiinpistävän paljon, yhdenkin saaren edustalla yli 50 yksilön parvi. Illasta tuli muutoinkin upea ja pikkuhiljaa tyyntyvä merenpinta toisti saariston kauneuden maalauksellisesti.
Tämän reitin ajamisesta on aikaa kymmenkunta vuotta. Barösundin kauneus oli muistissa, mutta lossin olemassaolo autuaasti unohtunut. Punaisena välkkyvä lamppukaan ei omaa lamppua sytyttänyt, niinpä tuli hieman hoppu saada vauhti pysäytettyä, omin voimin.
Silmiä hivelevä näky Barösundiin 
Ai niin, siellä oli lossikin!
Elisaareen ajo on aina vähän jännittävää, varsinkin kun sitä oli nyt yrittänyt etukäteen Kaisulle hekumoida. Mutta onhan se hieno paikka, ei siitä pääse mihinkään. Ehdimme perille juuri auringon laskiessa, joten lyhyttä kävelyä enempää ei ehditty paikkaan tutustua.
Sisäänajo Elisaareen alkaa tästä 
Liberta Elisaaressa 
Elisaaren komeat kalliot 
Upea usva Elisaaren yössä
Aamupalan jälkeen jalapenoilla kyllästetty äijäleipä kioskista matkaan ja menoksi. Myötätuuli oli onneksi luvatunlainen. Vähän kaikki alkoi olla lopussa, diesel mukaan lukien. Niinpä oli mitä mukavin kun pääsimme purjein käytännössä koko matkan.
Myös vauhtia riitti ihan kohtuullisesti. Porkkalan jälkeen killuttiin pelkällä isolla. Vauhti olisi ollut ihan riittävä, ellei takaa ohi tullut vene olisi “pakottanut” vähän yrittämään… hyvää kyytiä päästiin joka tapauksessa perille asti.
Kohta kotona… 
Köydet kiinni kotisatamassa…
Purjeita laskiessa Vindexin päälle maston huippuun istahti varis! Eipä ole 20 vuoden purjehdustaipaleella niin vielä käynyt. Ja vielä juuri kun katseet oli sinne kohotettu kääntääksemme vene vastaiseen. Pienen älämölön saattelemana se lehahti tiehensä.
Virrat oli vähissä kun kurvasimme omalle paikallemme Sindbadille. Aivan tarpeellisimmat kamat kantoon, kaupan ja Kotipizzan kautta kotiin. Uni maistui makealta kun saunan jälkeen pääsi kellahtamaan omaan sänkyyn.
Mutta matkalla ollaan vieläkin. Nimittäin vielä näin viikkoa myöhemmin, huomaan seilaavani joka yö Viron ja Suomen väliä… 🙂
-Jussi
Juttua kesälomapurjehduksen edellisiltä osuuksilta löydät alta:
Lisää juttuja kategoriasta Matkakertomus löydät tästä
