Unelman synty

Purjehdusinnostukseni juontaa juurensa lapsuuteen. Kun olin lapsi, meillä oli pieni 6,5 -metrinen Cocco 65 -purkkari, jolla purjehdimme perheen kanssa joka kesä. Pääsääntöisesti pyörittiin Vaasan saaristossa, mutta useampana vuonna käytiin Pohjanlahden hienoimmilla vesillä Ruotsin Höga Kustetilla. Näillä reissuilla ensimmäisessä blogissa sivuttu unelman syntyminenkin sattui:

Maailmanympäripurjehdus on ollut haaveeni pikkupojasta asti. Muistan edelleen hetken, jolloin ajatus syöpyi mieleeni. Ihmettelin betonista purjevenettä Vaasan Merenkyntäjien laiturin ohi veneillessä. Faija kuvaili sitä niin isoksi, että sillä voisi vaikka purjehtia maailman ympäri. Siitä hetkestä lähtien ajatus pitkän matkan purjehduksesta on kulkenut mukana.

Parhaiten mieleen jääneitä muistoja oli, kun lähdettiin johonkin ihan älyttömään 25 m/s keliin faijan ja pikkubroidin kanssa Djupkastetista Vaasan pohjoispuolelta kohti Vaasaa. Olin jotain 6-7, broidi pari vuotta nuorempi. Oli ihan törkeä keli ja lähestyttiin vauhdilla Raippaluodon lossia. Tuuli ja aallot olivat muutenkin liian isot niin pienelle veneelle. Mutta lossin vaijereihin törmääminen olisi jo kohtalokasta.

Ylhäällä oli reivattu isopurje ja pieni myrskypurje keulalla. Purjeita oli ihan liikaa ja isopurje oli pakko saada alas. Olimme Antin kanssa molemmat liian pieniä jaksaaksemme pitää pinnaa siinä kelissä. Ei auttanut muu, kuin laittaa minut menemään pärskeiden keskelle kannelle laskemaan iso. Faija sitoi köyden vyötärön ympärille ja ei kun menoksi. Hyvinhän se meni, onneksi. Purje saatiin alas ja perille päästiin ehjin nahoin. Pienellä myrskypurjeellakin tehtiin vielä veneen uusi nopeusennätys.

Luonnollisesti tätä juttua hekumoitiin jonkun kerran jälkeenpäin. Samalla se oli omiaan ruokkimaan nuoren pojan itseluottamusta ja varmaan jonkin verran myös purjehdusintoa… Jäi sittemmin aikuisena kysymättä, että miksi ihmeessä piti lähteä tuohon keliin kahden pikkupojan kanssa. Mutta ainakin jäi jotain lapsille kerrottavaa… 🙂

Laman aikana faijan bisnekset menivät nurin ja jouduimme valitettavasti luopumaan veneestäkin. Se oli kova paikka.

img_3729
Nuori kustoo viemässä Pohjanlahden risteilijää Helsingistä Vaasaan.

Lopullinen tuli syttyi sitten joskus paljon myöhemmin. Lukion jälkeisenä kesänä tuli siirrettyä 50-lukuinen puinen Pohjanlahden risteilijä faijan kanssa Helsingistä Vaasaan. Se oli upea reissu! Kelit olivat mitä parhaat ja matkassa oli seikkailun makua. Reissu jätti halun päästä vesille pian uudestaan.

img_3749
Kuunari Helena Travemündessa.

Ja sinnehän päästiin! Samana kesänä ennen inttiin menoa osallistuimme kaverini Villen kanssa pidempään purjehdukseen kuunari Helenalla, minä Turusta Saksaan ja Ville aina Lissaboniin saakka. Se reissu viimeistään jätti kipinän isoille vesille pääsystä.

Vaasalaispojat kuunari Helenalla - Liberta.fi
Päästiin myös lehteen! 🙂

Intoa eivät myöskään vähentäneet Dunckerin kirjat. Niiden myötä tuli tunne, että se on mahdollista. Kenelle vain, kunhan vaan tarpeeksi haluaa.

-Jussi

 

Lisää juttuja kategoriasta Henkilökohtaista löydät tästä!

 

P.S. Piditkö jutusta? Klikkaa tykkää ja pysyt matkassa mukana! 🙂Facebook - Liberta

Yksi kommentti artikkeliin “Unelman synty

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.