Viimeinen purjehduspäivä

Libertan isopurje piti kuivata ennen pakkaamista. Syy, joka sai meidät lähtemään merelle vielä kerran ennen kauden loppua. Syyskuun viimeinen sunnuntai-iltapäivä oli kuulas, kylmä ja tuulinen. Täydellinen purjehdukseen.

IMG_6690
Purjeen kuivausta.

Vesi oli noussut. Nyt Libertaan piti kiivetä, kun aikaisemmin veneeseen mentiin hyppäämällä alas. Kiipeäminen on mukavampaa. Silloin harhaan astuminen ja satama-altaaseen putoaminen ei ole niin ilmeinen riski.

Keulapurje makasi paketissa perähytissä. Se oli kenkkuillut jo parilla purjehduksella. Viimeisimmästä tilanteesta voit lukea täältä. Nostimen ohjain oli rikki, mastoon kiipeäminen ja  uuden ohjaimen paikoilleen poraaminen sen verran hankalaa, että irrotimme koko purjeen ja päätimme nöyrästi odottaa veneennostoa.

vikapurje2
”Joo, kyl tää tästä… Onks toi nyt se vihreä merkki… Vai punainen? Kunhan ei nyt tulis jiippiä…”

Kesästä muistuttivat tyhjä hedelmäverkko, muutamat kala- ja hernekeittosäilykkeet hyllyillä, lakanat keulahytissä sekä käsin kirjoitettu heinäkuun purjehdusaikataulu naviskan seinällä. Mutta nyt veneen sisällä leijui viileä, pysähtynyt ilma. Kalpea auringonvalo siivilöityi salonkiin paljon alempaa kuin aikaisemmin.

IMG_6678
Kapteeni illan kajossa.

Irtautuminen kävi rutiinilla. Keulaköysiä koilatessa piti varoa kaikkia niitä ristilukkeja, jotka tykkäävät asua ankkuriboksissa ja kutoa verkkonsa lukuisiin köysiin, kulmiin ja vaijereihin. Puskimme moottorilla prikulleen vastaiseen, kymmenen metriä sekunnissa puhaltavaan lounaistuuleen. Kylmät aallot murtuivat keulassa ja lennättivät pärskeet meitä päin. Meillähän ei vielä ole sprayhoodia. Kastuneet vaatteet toivat tietenkin vilun. Eipä se oikeastaan haitannut.

img_3048
Kyllähän sitä pärskettä riittää, jos väkisin haluaa mennä vastatuuleen.

Työstimme aallokkoa noin tunnin. Jossain Espoon edustalla käännyimme, nostimme isopurjeen ja laskettelimme myötätuulessa takaisin. Tuo hetki oli täydellinen muistutus siitä, miksi kaikki muu kuin purjehdus on turhaa. Vauhtia rapiat viisi solmua, tuulen tuntu kasvoilla, veden solina veneen kylkiä vasten, rauhallisesti keinuva rytmi eteenpäin.

Aurinko laski pilveen, mutta ennen auringonlaskua meri ja taivas esittivät meille kaikki mahdolliset sinisen sävyt ja pilvenmuodot. Haikean siniset jäähyväiset tälle kesälle? Vai kenties esitys siitä, mistä jäämme paitsi, kun vene nostetaan telakalle?

IMG_6685

img_3067

IMG_6688

Oli jo hämärää, kun rantauduimme. Emme onnistuneet ensimmäisellä kerralla. Vauhtimme pysähtyi kesken kaiken, ja tuuli alkoi työntää meitä kohti naapuria. Voi, mitä ironiaa! Kesän viimeinen purjehdus, ja ensimmäinen kerta koskaan, kun rantautuminen kotisatamaan menee säädöksi. Toinen yritys sitten onnistui.

img_3104
Vedetääs tää lakana.

Sitten irrotimme isopurjeen, levitimme sen sataman hiekkakentälle ja laskostimme pussiin. Liberta oli riisuttu odottamaan maston irrotusta ja ylös nostamista.

Kaisu

PS. Kaikki kuvat on otettu iPuhelimilla, koska kamerani muistikortti on jossain. Ihan nättiä jälkeä silti, ainakin näin maallikosta. Tosi kuvaaja tietty löytäisi varmaan vaikka mitä parenneltavaa. 🙂

Yksi kommentti artikkeliin “Viimeinen purjehduspäivä

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.