Tässä postauksessa Kaisu tekee tunnustuksen, kertoo lähdön herättämistä ajatuksista ja kehuu hieman Jussia.

IMG_2356
Biskajan tyrskyt kesällä 2015. Ensimmäinen Purjelaivasäätiön reissuni. Käsittämättömän hienoa. Parasta ikinä.

Tunnustan. Tämä tapahtui marraskuussa 2016, taisi olla legillä Ceutasta Madeiralle, ehkä neljäntenä purjehduspäivänä. Suomen Purjelaivasäätiön Swan-kaunotar, s/y Vahine teki matkaa nätissä 25 asteen kulmassa, mikä teki sisällä liikkumisesta hieman vaativampaa.

Minä salongin keskellä sohvaan koko painollani nojaten, univelkaisena, lievästi pahoinvoivana, tuskanhiessä, yrittäessäni vetää purjehdushaalaria ylleni jatkuvassa nousu- ja laskuliikkeessä, saatoin lausua seuraavat sanat: ”Juu ei. Tällainen matkapurjehdus on minulle kyllä ihan liikaa. Seuraavilla kerroilla lyhyempiä reissuja.”

IMG_3210
Lähdön tunnelmaa Torremolinoksen satamassa 2016. Tätäkään reissua en tule koskaan tule unohtamaan.

Ja huomautettakoon, että vastuu koko homman toimivuudesta oli jaettu kolmen-neljän henkilön muodostamien ryhmien (eli vahtien) kesken. Minulla ei edes ollut erityisen rankkaa!

Mutta sitten kun kipusin kannelle ja katselin horisonttiin, tunsin huimaavan vapauden tunteen. Huh, miten hienoa! Paha maailma oli kaukana jossain, enkä olisi halunnut olla missään muualla. Tunsin syvää rauhaa. Täällä haluan olla. Tämä on hyvä juuri näin.

IMG_3642
Auringonlasku jossakin Madeiran ja Kanariansaarten välillä syksyllä 2016. Toinen, ja toistaiseksi viimeinen Vahine-reissuni.

Se mitä nyt teemme, tähtää tuohon syvän rauhan tunteeseen. Ja itsestään selvästi: maailman näkemiseen. Kliseistä mutta totta – meillä on tällä tietoa vain yksi elämä, ja maailma on paljon muutakin kuin kotiseudut Suomessa. Purjehtien saamme maailmaan eri perspektiivin kuin vaikkapa reppureissaten. Koti kulkee koko ajan mukana, ja bonuksena matkanteko on, ainakin suurilta osin, ympäristöystävällistä.

IMG_3461
Kolmosvahti, Vahine 2016. Etualalla Jussi ja perämies Kari, ohjaksissa Timo, joka sittemmin mm. asensi Libertan sähköt.

Maailmanympäripurjehdus kuulostaa niin suureelliselta, ettei sitä ole kehdannut lausua ääneen, ainakaan ulkopuolisille. Mieluummin olen käyttänyt kiertoilmaisuja. Lähdetään vähän pidemmälle purjehdukselle. Sitten kun lähdetään maailman merille. Monen mielestä se on iso juttu. Ja isot jutut herättävät aina epäilyjä.

Vakituisena miehistönä kaksi järkevää, osaavaa, päämäärätietoista, sisukasta aikuista ihmistä, jotka suuntaavat kaiken ruuhkavuosissa käyttämättömän tarmonsa tähän asiaan.

Onneksi olemme voineet tulla kaapista suunnitelmiemme kanssa Suomen Valtameripurjehtijoiden ja pursiseuramme Sindbadin tapaamisissa. Siellä reaktio aikomuksiimme on ollut mukavan asiallinen. Jahas, milloin lähdette? Millaisella veneellä? Satutteko tarvitsemaan SSB-radiota?

IMG_2403
Tämä kuva on heinäkuiselta Biskajalta 2015. Olisikohan siinä Liisan Hai-saappaat.

En tiedä onko aivoissani jokin asetus pielessä, mutta minä en näe tätä asiaa lainkaan mahdottomana. Tarvitsemme luotettavan veneen (on), purjehdustaitoisen miehistön (Jussi on, ja tiettävästi muutkin perämiespuolisot ovat pärjänneet ohuehkolla kokemuksella), rahaa (säästöt ja freelance-työt, mahdollinen työnteko matkalla) ja järkevän reittivalinnan (hurrikaanikausia sekä merirosvoja vältellen).

En tiedä onko aivoissani jokin asetus pielessä, mutta minä en näe tätä asiaa lainkaan mahdottomana.

Nämä seikat huomioiden luvassa on matkapurjehdusta (osaksi tuuliperäsimen ja autopilotin avulla, kansivahdin ei siis edes tarvitse olla pinnassa 24/7) sekä mielenkiintoisia satamia. Vakituisena miehistönä kaksi järkevää, osaavaa, päämäärätietoista, sisukasta aikuista ihmistä, jotka suuntaavat kaiken ruuhkavuosissa käyttämättömän tarmonsa tähän asiaan. Voilà! Mikä voisi mennä pieleen? 🙂

IMG_3279
Ville ja Jussi bongaavat delfiinejä Vahinella 2016.

Näinä päivinä lähtöömme alkaa olla tasan vuosi aikaa. Käytännön asiat pyörivät mielessä hetki hetkeltä tiiviimmin. Minne kaikki tavarat? Mitkä myymme, mitkä otamme mukaan, mitkä varastoimme? Kumman vanhemmilla on tilaa, kun varastosta emme halua maksaa?

Koira? Kasvit? Laskut? Verotus? Vakuutus? Rokotukset?

Milloin vuokrasopimus sanotaan irti, asummeko veneessä jo toukokuussa? Miten heittäydyn freelanceriksi, minne kauppaan matkajuttujani? Koira? Kasvit? Laskut? Verotus? Vakuutus? Rokotukset?

IMG_3497
Aamuaurinko ja sateenkaari öisen Gibraltarin salmessa taistelun jälkeen, 2016. Oli näes haasteellista päästä sieltä pois. Itsehän tosin nousin vasta aamuvahtiin ja olin nukkunut tyytyväisenä pahimman yli.

Ja sitten ne lupaamani kehut. Minun on vaikea edes pukea sanoiksi, kuinka huikean työn Jussi on tehnyt Libertan eteen. Olen autellut sen verran kuin olen pystynyt, mutta se että olemme näinkin pitkällä matkavalmisteluissa, on suureksi osaksi Jussin ansiota.

Jussi on ottanut selvää, hankkinut oikeat varusteet ja asentanut ne. Valvonut myöhään, herännyt aikaisin, tehnyt varsinaisen työpäivänsä lisäksi toisen vielä veneellä. Huollot, uusimiset, korjaukset. Moottori, vesisäiliö, wc, tuuliperäsin, autopilotit, varsinainen peräsin, ankkuri, vinssi, yhteydenpitovälineet, elektroniikka, sähkö, navigointi, veneen sisäpinnat… Lukemattomia asioita, osa edelleen työn alla.

Hän paitsi osaa kapteenin hommat, myös tuntee veneen läpikotaisin. Kaiken kaikkiaan: en voisi olla lähdössä paremmassa seurassa. <3

Kaisu (joka myös otti kuvat)

Reissu-Kaisut. Vasemmalla ja keskellä Biskaja-tunnelmia (2015). Ei toisinaan paljon naurattanut, paitsi sitten kun pääsi ohjaamaan. Oikealla ilo ylimmillään Madeiralla (2016), kun olin pääsemässä oluelle pitkän merimatkan jälkeen.

PS. Täältä voit lukea, mistä kaikki alkoi: Seikkailu alkaa!

Posted by:Liberta

Kaksi unelmoijaa toteuttaa haavettaan. Tarina siitä, kuinka Liberta lähtee maailman merille.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.