Loman lähestyessä loppuaan oli vene viimein siirtokunnossa ja siinä kuosissa, että sillä pääsisi tekemään pienen purjehduksen!
Reiviköysistä ei päässyt vielä ymmärrykseen ja meille uusien purjeiden ja lazyjacksien asennuksessa oli opettelua. Reiviköysiä tuntuu risteilevän Seldenin puomissa enemmän kuin dokumentit kertovat, eikä edes rannan kilpapurjehtijatuttu osannut sanoa, miten köydet tulisi laittaa. Katsotaan niitä myöhemmin. Pari vastustavaa nostinta sai myös vaihtaa ennen kuin molemmat purjeet olivat ylhäällä.
Ensimmäinen reissu tehtiin Elisaareen. Täysin vastaisessa puskettiin alkuun koneella Lähteelään. Samalla tuli testattua veneen käyttäytyminen isommassa vasta-aallossa. Matka taittui hyvillä mielin. Vanhalla veneellä sellaiseen aallokkoon ei olisi voinut edes ajaa, Liberta sen sijaan meni nätisti aaltojen läpi, sinnikkäästi kohti määränpäätä. Luottamus veneeseen ja moottoriin kasvoi kohisten.
Pentteristä tuli nopeasti uusi lempipaikka juuri reilujen tilojen takia.
Uuden veneen tilat tuntuivat toimivilta. Makuutilaa piisasi ja seisomakorkeus tuntui mukavalta. Erityisesti pentteristä tuli nopeasti uusi lempipaikka juuri reilujen tilojen takia.
Myös veneen purjehdusominaisuudet tuntuivat hyviltä aiempaan verrattuna. Jo pelkästään se, ettei meidän ohi mennyt kuin yksi vene heinäkuisena sunnuntaina matkalla Elisaaresta Helsinkiin, kertoo ettei nyt ainakaan ihan jalkoihin jäädä. Vaikkei veneen nopeus itselle olekaan ykkösjuttu, on se aina kivempi kun muut tulevat perä edellä vastaan.
Jussi
Lisää juttuja kategoriasta Purjehdus, löydät tästä
