Liepaja – Ventspils – Kuressaare – Kuivastu – Dirhami – Tallinna – Sinbad
Liepajan eksoottisessa satamassa vietettiin muutama päivä, pistäytyen vuokra-autolla mm. Riikassa.
Liepajan vierasvenesataman palveluihin kuului mahdollisuus käyttää viereisen hotellin vessaa ja turkkilaista kylpylää. Laitoksen ulkonäkö herätti uteliaisuuden palveluvalikoiman laajuudesta…
Liepajan sataman aallonmurtajalla oli pituutta vaatimattomat 1,8 km!
Kartta ja kalenteri puhuivat sen puolesta, että on parempi jatkaa pohjoiseen ja jättää Liettua seuraavaan kertaan. Matka jatkui Ventspilsin kautta Kuressaareen. Ensimmäinen pätkä meni peilityynessä motoroidessa. Kuressaareen päästiin kohtuullisen kivasti sopivin tuulin. Irben suoralle sattui liikennettä samaan aikaan melko runsaasti ja tarkkana sai olla.
Simpan ohjaukseen alkoi tottua matkalla Ventspilssiin…
Ventspils tarjosi lisää hienoja hiekkarantoja.
Irbellä oli välillä väkeä jonoksi asti. Muutoin matka meni hienossa meille sopivasti Saaremaan kärkeä kiertävässä tuulessa.
Toisella ”Viron reissulla” reitiksi valikoitui Kuressaare – Kuivastu – Dirhami – Tallinna. Jotenkin hämmentävästi se tuuli vain oli taas vastainen ja matkanteko välillä tuskastuttavaa. Ja kun mailejakin riitti, tuli turvauduttua Yanmarin apuun. Reissun kovimmat puhurin sattuivat loppuun Dirhami – Tallinna –välille. Rantauduttaessa puhalteli joku 14 m/s ja puuskat päälle. Yksi reissun kivoimmista kohteista oli Muhu, josta oli auto vuokralla pari päivää. Kaisu (ja minäkin) pääsi ratsastamaan ja kierreltiin samalla Saarenmaan kohteita.
Purjehduksen kannalta ei niin kivaa, mutta näkymät häikäisivät kauneudellaan.
Reissu sai hyvän päätöksen Tallinnassa, jossa piipahdettiin syömässä ja iltaa viettämässä ennen paluuta kotimaan kamaralle.
Matka oli kaikin puolin onnistunut. Maailma pienentyi, mennessä lahden ylitys tuntui aika pitkältä matkalta, palatessa yhdeltä heilahdukselta reissun normipäivämatkoihin verrattuna. Myös luottamus veneeseen ja omiin kykyihin vahvistui. Päällimmäiseksi jäi tunne, että me klaarataan tämä homma missä vaan.
Vene toimi hyvin. Uudet laitteet pelasivat, isoimmat murheet olivat rikki mennyt vesitankki ja välillä krenklannut rullapurje. Myös parisuhdemielessä matka onnistui paremmin kuin uskalsin odottaa. Kolmen viikon rakkauslomaa ahtaassa veneessä voidaan jo pitää ultimate parisuhdetestinä. Suhteemme vain vahvistui ja seuraavaksi katselemme yhteistä kattoa pään päälle myös kovalla maalla.
Jussi
Lisää juttuja kategoriasta Purjehdus, löydät tästä
Lisää juttuja kategoriasta Matkakertomus, löydät tästä
Lisää juttuja kategoriasta Henkilökohtaista, löydät tästä
2 kommenttia artikkeliin “Kesälomareissu 2017, part 2”