Thaimaa: rento Rayong ja hengästyttävä Bangkok

Pakenimme Suomen ankeaa syksyä Thaimaahan joulukuun alussa. Se oli täydellinen ajankohta, sillä osuimme nipin napin pohjoisen lomasesongin ulkopuolelle: lentojen ja hotellien hinnat olivat alhaalla, hotellit ja rannat tyhjiä ja hiljaisia. Siis paratiisi!

IMG_2983
Ensimmäisen illan näkymä.

Johtoajatuksemme matkakohteen valinnassa oli rauhallisuus ja trooppinen lämpö. Emme kaivanneet turistirysien yöelämää tai biletystä, vaan hiljaista akkujen lataamista jossakin luonnonläheisessä rantaretriitissä. Kanaria oli tähän tarkoitukseen liian kylmä ja meluisa. Emme myöskään halunneet reppureissausta, vaan jotakin, jossa työn ja suorittamisen rasittamat päämme eivät rasittuisi enää yhtään lisää.

Tunnelmia hotellilta. Temppelipuun kukkia ja autio hiekkaranta.

Varasimme edulliset lennot Bangkokiin, ja päätimme kulkea julkisilla (sittemmin taksilla, koska, noh – helppous) pääkaupungista parisataa kilometriä etelään Rayongiin, Siaminlahden puolelle. Näin jälkikäteen ajatellen parempi (kauniimpi) kohde olisi ehkä voinut olla lahden vastakkaisella puolella sijaitseva Cha-Am, mutta valittamista ei ollut Rayongistakaan. Saimme juuri sitä, mitä tilasimme. Sää oli koko lomamme ajan täydellinen. Aurinkoa ja yli 30 asteen hellettä.

Thaimaan herkut. Mereneläviä kylämarkkinoilla. Sticky rice with mango.  Perinteistä thaimaalaista: papaijasalaatti ja phad thai. 

 

Päiväretki Koh Sametille. Kalastusaluksen valoviritelmät. Turkoosi meri.

 

Rannan valtiaat: kovia kokenut katukoira ja puolitekoiseksi jäänyt, rappeutunut loistohotelli, jota kävimme tutkimassa:

Irti omatoimisuudesta

Valitsimme rantahotellin noin 15 kilometrin päässä kalastajakylä Ban Phenistä, josta kulki lauttayhteys lähimmälle paratiisisaarelle sillä puolen Thaimaata, Koh Sametille.

Ylärivi: päiväretki luonnonpuistoon, viidakko ja portaat vesiputouksille.

Alarivi: Rayongin kaupungin sähköviritelmiä ja kalastajakylän vilinää. Japanilaisten turistien monsteribussi matkalla kohti Koh Sametia.

Hotellimme, Bandara on Sea, oli täydellinen tarkoitukseemme. Se oli nähnyt loistonpäivänsä ehkä joskus 1990-luvulla, mutta edelleen kelpo majapaikka. Rantaan pääsi suoraan hotellista, ja aamiaista kelpasi syödä meren aaltoja kuunnellen katetussa rantaravintolassa.

 

Toimimme suorittamismoodissa muutaman ensimmäisen päivän. Yhtenä päivänä kävimme Rayongin kaupungissa (epäystävällinen teollisuuskaupunki), toisena Koh Sametilla (liikaa turisteja) ja kolmantena läheisessä kansallispuistossa nimeltään Chao Chamao-Khao Wong (upeaa viidakkoa ja hieno luontopolku). Vasta sitten ymmärsimme tehdä sitä, mitä olimme tulleet tekemään: rantamakoilua hyvän kirjan parissa.

IMG_3148
Eräänä iltana kuljimme rantaa niin pitkälle kuin pääsimme, eli neljän kilometrin päähän. Fiilistelen keinussa.

Liikuimme pääasiassa songthaewiksi kutsutuilla katetuilla lava-autoilla, joita kulki päiväsaikaan noin 15 minuutin välein edestakaisin hotellimme ohittavaa valtaväylää. Käytimme taksia muun muassa kansallispuistoreissuun – tietoisina siitä, että näin alistuimme avuton länsimainen turisti -rooliin, mutta toisaalta. Se oli helppoa, ja olimme myös tietoisia siitä, että olisimme voineet vuokrata skootterin tai voineet ryhtyä seikkailemaan lava-autoilla kauemmaksikin. Toisaalta, lava-autoja ei kulkenut enää iltakuuden jälkeen, ja toisaalta: Thaimaan liikennekuolemaluvut ovat maailman korkeimpia.

Liikkumista lava-autolla ja tuk-tukilla:

Turistit

Rantaloman jälkeen vietimme muutaman päivän Bangkokissa. Ennen en tiennyt, millaista on trooppisessa 12 miljoonan asukkaan metropolissa. Nyt tiedän.

Pilvenpiirtäjien dystopia Chao Praya -joen rannalla:

Kaikki kliseet pitävät paikkansa. Aistimaailman virikkeiden ylimaallinen runsaus, vastakohtaisuudet, rikkaus ja köyhyys. Tukala kuumuus yhdistettynä ilmansaasteisiin ja kakofoniseen liikenteeseen. Huh.

IMG_3188
Roskalautat joen rannoilla.

Ensi alkuun yritimme kävellä eri paikkoihin. Vähän kuin Euroopan viehättävissä pikku kävelykaupungeissa. Yleinen toimintasuunnitelmamme oli päästä ilmajunalla melko lähelle kohdetta ja saavuttaa lopullinen määränpää kävellen, mutta pian luovuimme ajatuksesta. Jos kävelykatuja yleensä oli, ne olivat ruuhkaisia ja kapeita, ja liikennekuolema väijyi puolen metrin päässä liikenteen kaaoksessa. Siispä enimmäkseen hyppäsimme taksiin tai tuk-tukiin. Hyvä ratkaisu siksikin, että viimeisinä päivinä Jussi sairastui sitkeään vatsaflunssaan, joka vei voimia muutenkin trooppisessa ilmanalassa.

Khao San Roadin hippivilinää ja rappeutuneita asumuksia joelta katsottuna:

Aika kului turistina. Rayongin maaseudulla emme tutustuneet paikallisiin kielimuurin takia. He puhuivat englantia vain muutaman sanan, emmekä me puhuneet thaimaata. Olimme täysin ulkopuolisia, ja sellaisina meitä luonnollisesti myös kohdeltiin. Näennäisen palvelualtista hymyilyä ja kysymyksiä siitä, tarvitsisimmeko kenties taksia.

IMG_3223
Hotellimme uima-allas katolla, näkymä Bangkokin yöhön.

Masentavat muoviroskat

Muutama Bangkokin taksikuski puhui kunnioitettavan hyvin englantia siihen nähden, että oli opiskellut kielen itsenäisesti – Discovery Channellilta, kuten eräskin kertoi. He olivat ystävällisiä ja meistä kiinnostuneita. Ja meitä kiinnosti heidän arkielämänsä, joten dialogi oli luontevaa. Ikävä kyllä se oli lähin kosketuksemme paikalliseen elämään. Toivottavasti tähän tulee muutos, kun kulkuvälineemme maailmalle muuttuu jumbojetistä purjeveneeksi parin vuoden kuluttua.

Katukeittiöitä joka mutkassa:

Maailman merien muoviroskakatastrofi tuli reissulla ikävän tutuksi. Muovipullojen ja muovikääreissä olevien tuotteiden kulutus oli huikeaa verrattuna siihen, millainen (olematon) jätteenkeräys- ja kierrätysjärjestelmä maalla on. Siinä suhteessa suunta on kohti maailmanloppua. Olimme myös tietoisia siitä, että olimme osa ongelmaa ylipäätään siksi, että olimme edes lentäneet paikan päälle. Meidänkin vesipullomme saattavat lillua meressä paraikaa.

Sky train ja valotaulut. Sivukatujen romuttamo:

Paikan päällä oli helppo ymmärtää, että Thaimaa luokitellaan teollistuneeksi kehitysmaaksi. Kulutus ja teknologia on länsimaisen modernilla tasolla, jätteenkäsittely ei.

IMG_3265.jpg
Himalajan yli matkalla kotiin.

Kaisu

 

Lisää juttuja kategoriasta Matkakertomus, löydät tästä

Lisää juttuja kategoriasta Henkilökohtaista, löydät tästä

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.