Viikonloppuna pääsimme purjehtimaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä.

Rajallinen aika on mennyt kaikkeen muuhun veneen ympärillä tapahtuvaan.

Reissu oli lyhyt, mutta henkisesti tärkeä, sillä nyt peli on avattu tämän kesän osalta ja vene on lähtövalmis pidempää reissua varten.

Käväisimme yön yli -purjehduksella pikkuisella Stora Svartö -saarella Porkkalan edustalla.

IMG_4230
Matkan alussa saimme lipua moottorin iloisessa hyrinässä.

Menomatkaa ei tosin oikeastaan voi kutsua purjehdukseksi, purjeet olivat ylhäällä ehkä puoli tuntia. Syypää oli tyven tai leppeä vastatuulen vire, jolla etenimme kahta solmua. Enimmäkseen puksutimme moottorilla paikalle kuudetta tuntia.

IMG_4244
Ohitimme jonkin kilpailun. Hienoja puuveneitä, kiikari todisti. Miten ne etenivät minnekään?

Saari on luonnonläheinen perhepaikka, satama erittäin matala. Kartan mukaan sisääntulon syvyys oli vain 1,2 metriä, kaikuluotaimemme mukaan alimmillaan 2,7 metriä, joka juuri ja juuri riitti meille. Pääsimme rantautumaan helpohkosti, syy lienee merikarhu Jussi. Itsehän lähinnä pudottelin fendereitä. Olin myös henkisesti valmistautunut kiinnittämään meidät laituriin, mutta sitäkään ei tarvinnut tehdä, sillä kaksi avuliasta perheenisää hoiti asian. Kiitos siitä heille.

IMG_4247
Fenderit, ydinosaamisalueeni.

Pulleahko, rouhea, hippimäinen ja uskottava matkaveneemme näytti laiturissa ihan siltä, kuin sillä olisi juuri tultu vähintään Atlantilta. Näin voin ainakin vähäisen kokemukseni perusteella kuvitella.

Illalla keskityimme nauttimaan shampanjaa ja grillin antimia ensimmäisen purjehduksen kunniaksi, tiirojen syöksyjä ja joutsenten vedenalaisten kasvien laidunnusta seuraten. Saatoimme nähdä myös haahkoja. Tummanpuhuvat linnut liikkuivat isossa laumassa ja pitivät hassua pulinaa.

IMG_4290
Tämä ei ole grillimainos.
IMG_4296
Mutta tämä oli täydellistä.

Ja sitten se jännittävä osuus

Paluumatka eteni paikoitellen jopa kahdeksaa solmua isopurje ylhäällä sivumyötäisessä.

Minä onnistuin tekemään vahinkojiipin, joka ei kuulemma oikeastaan ollut vahinko, koska se pitikin tehdä. No, purje kuitenkin rämähti veneen puolelta toiselle varsin ei-tarkoituksellisesti. Hermorakenteeni ei ole kauhean pitävä tilanteissa, joissa en tiedä miten pitäisi toimia, eikä mitään tunnu tapahtuvan (vene ei käänny) vaikka toiminkin. Säikähdin ja samalla havaitsin, että mestaripurjehtijuuden eteen täytyy vielä ottaa erinäisiä askelia.

Tasapainon vuoksi voin kertoa myös edistyneeni. Osasin pitää veneen tuulta päin kun nostimme ja laskimme purjeen. Lisäksi opin että punaiset tolpat ovat aina vasemmalla (heh), kun nimelliskulkusuunta on satamaan päin, vihreät tolpat oikealla ja niiden välissä olisi hyvä pysyä. Jei!

Mitä tulee loppumatkaan, Jussi säilytti cooliutensa ja enimmäkseen ohjasi.

Tietysti tässä vaiheessa voisi ajatella tropiikin metrisiä aaltoja, oikukkaita tuulia, purjeen repeämistä ja maston katkeamista ja sitten asetella oman vähäisen osaamisensa toiseen vaakakuppiin, mutta kieltäydyn kauhukuvista.

Sen sijaan odottelen innolla heinäkuista Itämeren-kierrosta!

Kaisu (joka myös otti kuvat.)

IMG_4249
Plotteri toimi täydellisesti.
IMG_4275
Kesämies.
IMG_4281
Ruohosipuli?
IMG_4376
Katselimme kallioilta auringonlaskua.

IMG_4381IMG_4385

IMG_4393
Ja äkkiä pullo oli tyhjä.
Posted by:Liberta

<p>Kaksi unelmoijaa toteuttaa haavettaan. Tarina siitä, kuinka Liberta lähtee maailman merille.</p>

Vastaa